Levyarvostelu – Greg Graffin – Millport – Antirecords

Vanhaan malliin

Vahvan akateemisen taustan omaava Bad Religionin keulahahmo kunnioittaa amerikkalaista kansanperinnettä. Puhdasverinen country-albumi on hänen lännenjukkansa.

Jiihaa! Bad Religion on Mikkelin Jurassic Rockin pääesiintyjä tulevana kesänä. Ihan jees on myös se, että kodistani festaripaikalle on parin kilometrin matka. Mutta se siitä, Greg Graffinin uudesta sooloalbumista piti kirjoittaa. Graffinille alkoi kuulemma lähipiiri höpöttää useampi vuosi sitten, että hänen tyylissään laulaa ja osassa Bad Religionin kappaleista on selkeää kansanperinne- ja countryvibaa. Ajatus folk-levystä kypsyi ja aiempi sooloalbumi Cold as Clay olikin perinnesoittimilla vahvistettu ”leirinuotio”-äänitys.

Nyt mukaan on lähtenyt myös punk/rock-bändi Social Distortion:in väkeä. Kultahiput on tällä porukalla käyty huuhtomassa country-musiikin ja osin myös bluegrassin alkulähteiltä. Minulle ja monelle muullekin asiaan perehtymättömälle, country saattaa kuulostaa tasapäistetyltä ja jopa tylsältäkin, kun kappaleet tuntuvat rullaavan alusta loppuun muuttumattomina. Siksi tätäkin levyä on turha lähteä arvostelemaan biisit edellä, vaikka sävellysten puolesta väkevyyttä löytyykin. Jos olisi iso tukku dollareita, niin lähtisi amerikan sydänmaille stetsoneilla ja bootseilla varustettuna etsimään countryn syvintä olemusta.

Millport on hyvää ja ”oikeutettua” vastapainoa, ärhäkän rockin/punkin yliannostuksesta kärsiville.Videobiisi Making Time edustaa levyn letkeintä ja Lincoln's Funeral Train tylyintä ja raskainta ääripäätä. Vaikka country-musiikissa on usein elämänmakuisia ja eskapistisia tarinoita rikkauksista ja rakkauksista, niin aivan kokonaan yhteiskunnan varjoaineeseen punk-mies Graffin ei malta olla koskematta. Lincoln's Funeral Train -video jättää kalvakan olon. On se nyt hitto, kun rotumme ei osaa olla keskenään sopusoinnussa ja toinen toistaan kunnioittaen.

Teksti: 
Tagit: