Levyarvostelu - Grand Magus - Triumph and Power – Nuclearblast

Yksinkertaisuuden riemuvoitto

Hiton ruotsalaiset osaavat tehdä kaiken paremmin. Grand Magus veistää pienillä nyansseilla nolosta ja yksioikoisesta ryminästä iskevän nerokasta heavymetallia. Eihän tämmöisiä levyjä pitäisi enää vuonna 2014 edes olla.

Naapurimaasta on vuosien varrella tullut melkoinen määrä oman genrensä huipulle kiilanneita metallibändejä; Amon Amarth, In Flames, Hammerfall, Sabaton, Ghost, Arch Enemy jne. Jollain mystisellä tavalla bändi toisensa jälkeen nousee nopeassa tahdissa koko metallimaailman tietoisuuteen. Usko itseensä ja rahoittajien usko bändeihin tuntuu olevan järkähtämätöntä.

Kolmen jörrikän muodostama Grand Magus ei itsetunto-ongelmista kärsi. Kaikki ylimääräinen on karsittu pois musiikista ja lavallakin ”vain soitetaan”. Levy levyltä tyyliään muuttanut yhtye on uusimmallaan heavy metallin perusasioiden ytimessä. Paatoksellinen perusjytinä, taistelumieltä kirvoittavine lyriikoineen tönäisee pitkän linjan heavydiggarin riitteelle luistelemaan. Levy jakaa takuulla mielipiteitä ja omakin kuuntelukokemus tuntui välillä voimaannuttavalta ja seuraavassa hetkessä meinasi iskeä vaivaantuneisuus.

Rennon retroilla soundeilla varustettu levy mahtailee musiikillisesti Manowarin, rokkaavamman Running Wildin ja Virgin Steelen maailmoissa. Raskautta soundiin tuo stoner-rockista tuttu jyräävyys. Janne "JB" Christofferssonin persoonallinen lauluääni loksahtaa kohdilleen muutaman kuuntelukerran jälkeen. Parasta antia levyllä ovat pelkistetty nimikappale. Steel Versus Steelin riffittelyssä on myös julmetun tanakkaa otetta. Massiivisessa viikinkimetallikappale The Hammer Will Bite:ssa on voimaa ja eeppisyyttä enemmän, kuin lekuri määrää. Varsinaisten kappaleiden väliin ripotellut vaisuhkot folk-instrumentaalit jäävät valitettavasti irrallisiksi viritelmiksi.

"Paatosta, yksinkertaisen groovaavaan
materiaaliin luottamista ja tarttuvia
kappaleita."

Alitajunnasta kumpuaa ajatuksiin Mötley Crüen läpimurtolevy Shout at the Devil. Sitäkin tuli ilmestymisensä aikoihin, yli 30! vuotta sitten kuunneltua. Vaikka Triumph and Power edustaa eri tyylilajia, niin samaa paatosta, yksinkertaisen groovaavaan materiaaliin luottamista ja tarttuvia kappaleita löytyy molemmista. Siinä missä Mötiköiden levystä tuli klassikko kymmeniä vuosia sitten, ei valitettavasti tee Grand Maguksen levystä metallimusiikin graniittitauluun hakattavaa mestariteosta. Jos kaikki olisi vielä neitseellistä ja uutta, niin sitten näin tanakalla julkaisulla saatettaisiin legendojen joukkoon päästäkin. Nyt se on vain komeaa retroilua.

Teksti: 
Tagit: