Levyarvostelu – Goldmark – Sinfonia "Maalaishäät", Sinfonia nro 2. Singaporen sinfoniaorkesteri, Lan Shui. BIS SACD

Puhdasta hyvää tuulta

Onko Karl Goldmark tuttu? Harva tuntee aikanaan juhlitun, mutta nykyään lähes unohdetun säveltäjän. Nyt kannattaa korjata asia. Maalaishäät-sinfonia, Singaporen sinfoniaorkesteri ja BIS:n surround-ääni ovat kuuma ja viihdyttävä yhdistelmä.

Karl Goldmark liippaa suomalaisia sikäli, että Jean Sibelius oli hänen oppilaanaan Wienissä 1890-luvun alussa. Neuvot teemojen sitkeästä hiomisesta Sibelius otti onkeensa, mutta muuten vanhanaikaisen opettajan ja radikalisoituvan oppilaan näkemykset kulkivat eri suuntaan. 85-vuotiaaksi elänyt Goldmark sai kokea elämänsä aikana huikean mullistuksen varhaisromantiikasta atonaalisen musiikin ensi riitasointuihin saakka, mutta pysytteli itse tasasuhtaisessa, ketään loukkaamattomassa romanttisessa tyylissä.

Nyt kun on kulunut 138 vuotta Maalaishäät-sinfonian säveltämisestä, vanhan- tai uudenaikaisuudella ei ole väliä. Viisiosainen teos on nimittäin niin hyväntuulista, tunnelmallista, vaivatonta ja taidokasta menoa, että olisi synti ottaa musiikin harmittomuudesta pultteja. Säveltää Goldmark totisesti osasi, vaikka olikin ammentanut oppinsa lähinnä soittamalla viulua eri orkestereissa.

"Toinen toistaan viihdyttävämpiä
muunnelmia häämarssista."

Sinfonian ensimmäinen osa on sarja toinen toistaan viihdyttävämpiä muunnelmia häämarssista. Sellot ja kontrabassot aloittavat, ja heti ensimmäisessä muunnelmassa käyrätorvien pyöreä, himmeän kultainen sointi hivelee korvaa.

Viiden miljoonan Singapore on kilpailukykyvertailussa ykkönen ja maailman puhtain suurkaupunki. Hyvin puhdasta on myös Singaporen sinfoniaorkesterin soitto. Sitä kiinalainen Lan Shui on hionut ylikapellimestarina 16 vuotta. Päävierailija on Okko Kamu. Ruotsalaisella BIS-yhtiöllä on hyvä vainu haalia ympäri maailmaa – Singaporen lisäksi muun muassa Brasiliasta, Australiasta, Malesiasta, Norjasta ja Suomesta – orkestereita, jotka ovat halukkaita hinkkaamaan puhdasta jälkeä levytyksissä.

Maalaishäät-sinfonia kulkee onnellisina, iloisina ja hellinä kohtauksina, jotka huipentuvat riehakkaaseen tanssiin. Huolettomat sävelmät ovat kaukana siitä terävästä alkuvoimaisuudesta, jota Béla Bartók muutama vuosikymmen myöhemmin löysi balkanilaisesta kansanmusiikista.

Jos Maalaishäät on enemmänkin kiehtovien kuvaelmien helminauha, sinfonia nro 2 soi hiukan vakavammin ja sinfonisemmin Mendelssohnin tai Brahmsin hengessä. Mutta musiikki luistaa siinäkin valloittavasti. Melodiat kehräytyvät esiin luontevasti. Orkestrointi on läpeensä loisteliasta, ilmavaa ja monipuolista. Kun siihen lisää ylellisen surround-äänen, käsillä on demonstraatiotason viihde-elämys.

Teksti: 
Tagit: