Levyarvostelu - Dead Can Dance - Anastasis - PIAS Recordings - 2012

Mystisyyden ylösnousemus

Nostalginen ja samaan aikaan ajaton ”Anastasis”, eli ylösnousemus, tiivistää Dead Can Dance -olemuksen hypnoottiseksi ja saumattomaksi teokseksi. Levy huokuu kuulijan ympärillä kuin tuttu tuoksu, viekoitellen ja tuudittaen. Mitäpä siinä voi kuin laittaa silmät kiinni ja antaa tanssin viedä taas kerran mukanaan.

Dead Can Dancen uusi levy ilmestyi 16 vuoden hiljaiselon jälkeen iloisena yllätyksenä jatkaen bändin diskografiaa tasokkaana ja tyylilleen uskollisena kiekkona. Brendan Perry ja Lisa Gerrard loivat levyn, joka on sopivan mahtipontinen laajan ja omintakeisen soundin kera. Tyypilliseen tapaan levyllä on etnisiä vaikutteita monelta suunnalta ja vuosisadalta, mutta pääfiilis on välimerellinen Kreikasta Lähi-Idän kautta Marokkoon.

”Anastasis” on soljuva kokonaisuus, jota voi toki kuunnella yksittäisinä kappaleinakin, mutta mielestäni se on parhaimmillaan yhtenä teoksena. Levyllä on selkeä juoni ja tunnelma, joka alkupuolen aikana syventyy vaihteleviin olotiloihin, joista kavutaan lopun eeppisiin huipentumiin ja rentoon lopetukseen. Levy tuudittaa ja noituu kuuntelijan mukaan matkalle kristalliluoliin, fantasiamaailmojen maisemiin, unohduksen kryptoihin ja toivon temppeleihin.

Kappaleiden itseään toistavat rytmit auttavat uppoamaan syvemmälle mahtipontiseen ja ajoittain orkesterilliseen maailmaan, jossa vierailee huima ääniarsenaali syntetisaattorin laajasta skaalasta monituisiin kielisoittimiin ja säkkipilliin. Pääpaino hypnoottisen rytmin lisäksi on jousilla ja puhallinsoittimilla, kuorotaustoilla sekä Perryn ja Gerrardin herkullisen monipuolisilla ja tunteikkailla vokaaleilla.

Levyn huipentumana toimii ”Opium”, jonka periksiantamaton, monitasoinen rytmi, orkestraalit soittimet ja taustakuoro Perryn karheantarttuvan laulun kera imevät mukaan hurjaan pyörteeseen. Siitä siirrytään kappaleen ”Return of the She-King” haltioiden, keskiajan linnojen ja Avalonin taikamaailmoihin. Tuon Gerrard-vetoisen raikkauden viimeistelee loppuosan duetto, jossa Perry ja Gerrard nostattavat kappaleen toiveikkaaseen ja mahtipontiseen päätökseen.

… 5, 4, 3, 2 ja 1, avaan silmäni rentoutuneena ja olen valmis jatkamaan päivääni hyvämieliakut latautuneina. Levy onnistui uppoamaan ihoni alle muutaman kuuntelukerran jälkeen jopa niin tehokkaasti, että silmäkulmani kostuivat. Dead Can Dance vielä kaikkien näiden vuosienkin jälkeen.

Dead Can Dance - Opium

Teksti: 
Tagit: