Levyarvostelu – Copland – Orchestral Works 2 – Symphonies. BBC:n filharmonikot, John Wilson. Chandos SACD

Kun vanhat maestrot olivat pulassa

Aaron Copland sävelsi tunnetuimmat teoksensa periamerikkalaisista aiheista, kuten rodeosta ja Villistä lännestä. Häneltä sujui myös abstraktimpi sävelten leikki, jonka kinkkiset rytmit panevat esittäjät koville.

Jazz alkoi tunkeutua taidemusiikkiin 1920-luvulla. Siitä innostuttiin niin Euroopassa kuin Amerikassa. Kun Aaron Copland pani orkesterimusiikkinsa svengaamaan epäsäännöllisillä iskuilla ja tahtilajien harhauttavilla vaihdoksilla, vanhan koulukunnan kunnianarvoisat kapellimestarit olivat pulassa. Myös julkean leikkaava harmoniamaailma herätti närkästystä. Urkusinfonian kapellimestari tokaisi kantaesityksen jälkeen, että jos säveltäjä vain 23-vuotiaana kirjoittaa tällaisen teoksen, hän viidessä vuodessa on kypsä tekemään murhan.

Vajaa sata vuotta myöhemmin tuollaiset puheet tietysti huvittavat. Copland harrasti kirpeää, viileää ja avointa soinnutusta. Samoilla keinoilla – hieman kesytettynä – hän loi reippauden ja ulkoilman tuntua luontokuvauksiinsa, ja esimerkiksi Fanfaari tavalliselle ihmiselle hyödyntää selkeää ja konstailematonta avosointisuutta.


BBC Philharmonic levyttää Manchesterin MediaCityUK:ssa.

Tällä levyllä soivat sinfoniset teokset. Urkusinfoniassa urut hiipivät vähin erin kuvaan, ja syvän bassojyrinän sijasta paino on lopussakin röyhkeillä ja kirkkailla soinneilla. Monikanavaäänite on poikkeuksellisen briljantti. Trumpetit purevat häijysti, mutta eivät pistävästi tai kireästi vaan kullanhohtoisesti ja uljaan vapautuneesti. Orkesterin soittimien erottelu on huippuluokkaa kokonaisuuden pysyessä kiinteänä myös syvyyssuunnassa. Jos bassosta puuttuukin rahtunen muhevuutta, lyömäsoittimien tiukat paukaukset korvaavat puutteen.

Short Symphony on Coplandin parhaita teoksia. Jazz lymyää siinä vain taustalla sinfoniaorkesterin raameihin sovellettuna inspiraationa. Symphonic Ode vyöryy raskaampana, askel askeleelta johdonmukaisena. Vaikka Orchestral Variations huokuu 1950-luvun modernistista ankaruutta, sen muunnelmissa on vastustamatonta mielikuvitusta ja etenemisen tuntua. Jos on mieltynyt Stravinskyn nokkeliin rytmeihin, tämän levyn musiikista löytää sille jatkoa railakkaammalla ja prameammalla linjalla.

Manchesterissa toimiva BBC:n filharmoninen orkesteri selvittää säännöttömästi nykivät rytmit leikiten. Kapellimestari John Wilson saa orkesterista erikoisen hohdokkaita tehoja irti.

Teksti: 
Tagit: