Levyarvostelu – Bruckner – Sinfonia nro 5. Amsterdamin Concertgebouw-orkesteri, Nikolaus Harnoncourt. RCO Live blu-ray (ääni: DTS-HD MA 5.0)

Astu rohkeasti Bruckner-katedraaliin

Varoitus! Jos et kestä 70 minuuttia jäyhää, pysähtelevää, tuuttaavaa ja totista musiikkia, älä anna Brucknerin järkyttää elämääsi. Mutta jos haluat kokea pyhyyden tunnetta, suurta avaruutta, yksinkertaista vilpittömyyttä ja goottilaisen katedraalin kaltaista lujuutta, Brucknerin viides sinfonia palkitsee sinut yltäkylläisesti.

Itävaltalaisella kapellimestarilla Nikolaus Harnoncourtilla on pelottavan intensiivinen ja vaativa katse. Hieman pullistuvat silmät porautuvat lukulasien yli Amsterdamin Concertgebouw-orkesterin vaskisoittajiin, ja 83-vuotiaan maestron riuska ele sytyttää äkkijyrähdyksellä leveän, kultaisena hohtavan soinnin.

1950-luvulta alkaen Harnoncourt, koko nimeltään Johannes Nicolaus Graf de la Fontaine und d'Harnoncourt-Unverzagt, on tunnettu barokkimusiikin esityskäytännön elävöittäjänä ja nykyaikaan tuojana.

Vanhan, etenkin barokin ajan musiikin yhteydessä Harnoncourt on korostanut puhuvan musiikin käsitettä, mutta kyllä siitä on soveltaen apua myös Anton Brucknerin jyhkeissä sinfonioissa. Sen kuulee vaikkapa viidennen sinfonian alusta, jossa Harnoncourt poimii tuskin havaittavin elein puheenomaisia korostuksia hiljaisesti toistensa päälle kiipeävistä jousien linjoista. Ja sitten, pitkän tauon jälkeen jyrähtää. Vaskikuorot ovat kuin vanhatestamentillista ilmoitusta.

Bruckner yhdistää viattomia sävelkulkuja valtaviin rakennelmiin. Sävelaiheiden kehittely on perusteellista, ja toistuvien pysähdysten jälkeen se käynnistyy uudelleen. Kun Bruckner ryhtyy tanssiin, se ei ole viehkeää valssia, vaan hellyttävän raskastekoista ponnahtelua, jota Harnoncourt oivasti korostaa. Finaalin fuuga jauhaa loputtoman tuntuisesti. Harras, jyrkästi vaimeneva koraali seikkailee läpi osan ja murtautuu lopussa mahtavaksi ja leveäksi pauhuksi. Harnoncourt ei kuitenkaan anna sen ryöstäytyä räikeäksi, vaan varjelee tunnelman pyhyyttä samalla, kun edellisten osien sävelaiheet julistavat läsnäoloaan koraalin rinnalla.

Concertgebouw-orkesterilla on pitkät Bruckner-perinteet. Vaskissa on autuaallisen jalo sointi. Jousiryhmät soittavat niin puhtaasti, että kipeää tekee. Vaikka viides sinfonia tunnetaan järkälemäisyydestään, kontrabassojen lukumäärä on pudotettu kuuteen. Se heijastaa Harnoncourtin äärimmäisen hienopiirteisesti tasapainottunutta tulkintanäkemystä.

Tällä esityksellä Harnoncourt jätti hyvästit Concertgebouw-orkesterille. Takana on 38 vuotta ja 276 konserttia. Orkesteri antaa kaikkensa, ja blu-ray-monikanava välittää sen käsin kosketeltavasti apunaan salin maailmankuulu akustiikka.

Teksti: 
Tagit: