Levyarvostelu - Bethlehem - Hexakosioihexekontahexaphobia - Prophecy Productions

Teräsjäisen hulluuden kynsimät

Saksalaisen musamaailman pimeämmillä kujilla jo neljännesvuosisadan vaeltanut Bethlehem tekee epäilyttävää avantgarde-taidemetallia.

Harvemmin olen yhtyeiden kuullut kertovan, että uusin tuotoksensa ärsyttäisi heitä itseäänkin. Hexakosioihexekontahexaphobia (jep!) on kuulemma trilogian päätösosa ja se halusi muotoutua juuri tuollaiseksi kummajaiseksi. Kaikenlaista metallimusiikkia olen kuullut, mutta Bethlehem on kyllä aivan oma lukunsa. Gregoriaaniset puhtaammat lauluosuudet tuovat mieleen kahelimetallia soittavan Knorkatorin ja puolittainen örinälaulu Rammsteinin. Hetkittäinen väninässä taas on hieman Celtic Frostia. Musiikillinen anti onkin sitten hankalampi keissi. Levyn nimikin paljastaa jotain raflaavaa olevan tulossa. Sanapaholainen on latinaa ja tarkoittaa numerosarja 666:n pelkoa.

Bethlehem

Entäpä sitten kappaleiden nimet? ”Egon Erwin’s Mongo-Mumu”, (mikä?), tai ”Nazi Zombies mit Tourette-Syndrom”, (ketkä?), ja vaikkapa ”Warum wurdest du bloß solch ein Schwein?” (Miksi sinusta yhtä-äkkiä tuommoinen sika tuli?) saattaisivat viitata huumorimäiskeen suuntaan, mutta Bethlehemin tapauksessa vallitseva olotila on lohduton synkkyys ja oudon ahdistava tunnelma. Levyn yleisfiiliksestä saa kiinni, jos kuvittelee itsensä järven rannalle tammikuussa, yli 20 asteen pakkasella, kellon käydessä iltaseitsemää ja pohjoistuulen hakatessa terävää lumihilettä kylmille poskille. Kotiin palatessasi huomaat pihamaalle ilmestyneen verenpunaisia lumiukkoja.

Musiikkipuolella luotetaan perinteisiin rock-soitinarsenaaliin. Orkestraatiot, efektit ja isot kuorot loistavat paria poikkeusta lukuun ottamatta poissaolollaan. Melodioita ja sointukulkuja on raitojen vähyyden ja huippusoundien ansiosta helppo seurailla. Vaikka Bethlehemin musiikissa on black metal-vaikutteita, niin osa kappaleista on jopa popin suuntaan kallellaan. Samaa kieroa suhtautumista musiikkiin löytyi härö-poppiryhmä Army of Loversilta. Saksan kieli taittuu Bethlehemilläkin hienosti metallimusiikin esittämiskieleksi. Vokalisti Guido Meyer de Voltairen ärrä pärähtää ilmoille kollega Lindemaniakin karskimmin ja käskevämmin. Levy sai saksalaisessa Rock Hard-lehdessä ihanan periaatteelliset 3/10 pistettä. Itse antaisin melkein 10/10.

Teksti: 
Tagit: