Levyarvostelu – Atlantean Kodex – The White Goddess (A Grammar of Poetic Myth) – Cruz Del Sur Music

Eeppisten unien odysseia

Alkuaikojen Manowarin ja Bathoryn viikinkimetalliin lieviä doom- ja progemetallivaikutteita sekoitteleva saksalainen Atlantean Kodex on pienen piirin iso juttu. Sen tunteisiin vetoava eeppinen poljento osuu ja uppoaa. Itse liikutuin jo levyn intron aikana.

Saattoi pikkuisen lipsahtaa maalailun puolelle tuo otsikko, mutta yhtyeen toinen täyspitkä The White Goddess on lähes täydellinen heavyalbumi, täynnä eeppisiä tarinoita musiikillisiin valveuniin. Kuunnelmalliset äänimaisemat puheosuuksineen ja ääniefekteineen, monisyisyys ja ylipitkät kappaleet tekevät siitä hypnoottisen ja totaalista keskittymistä vaativan elämyksen.

Voihan hornan höyryt sentään, miten hienoja kappaleet levyllä ovatkaan. Väristyksiä aiheuttaneen jylhän alkusoiton jälkeen lätkäistään pöytään upealla kertosäkeellä varustettu, majesteettinen heavyjärkäle Sol Invictus. Harvemmin yksitoista minuuttia on tuntunut kolmelta. Myös Twelve Stars and an Azure Gown on loistokipale. Se kertoo sodanjälkeisen Euroopan varovaisen toivorikkaasta noususta. Kappaleeseen on upeasti kaiuttamalla lisäilty Winston Churchillin Sveitsissä 1946 pitämää kuuluisaa puhetta. ”I wish to speak to you today, about the tragedy of Europe”. Kovasti olen viime aikoina levyjä ja kappaleita kehuskellut, mutta tätä parempaa biisiä saa etsiä aika kaukaa metallimenneisyydestä.

"Ääripositiivinen värinä
kuulohermoissa jatkuu..."

Ääripositiivinen värinä kuulohermoissa jatkuu, kun Der Untergang Der Stadt Passau jylisee ilmoille. Huomaan taas kamppailevani ”äkillisen nuhan” ja kyynelkanavista puskevan kirkkaan nesteen kanssa. Kappale on vaan niin uljasta kuultavaa ja päivittää Bathoryn Hammerheartin tunnelman kertaheilautuksella vuoteen 2013.

Atlantean Kodexin musiikissa on niin paljon yhtymäkohtia suosikkibändeihini ja nimenomaan niiden vanhempaan tuotantoon, (Iron Maiden, Thin Lizzy, Manowar, Threshold, Rainbow, Queensrüche, Bathory) että diggailuni tulee suoraan aivokuoresta. Sitten, kun pirulaiset ovat osanneet vielä taikoa omat tarinansa ja oman soundinsa hyvien biisien ympärille, niin onhan tämä huikeaa tavaraa!

"Huomaan taas kamppailevani
''äkillisen nuhan'' ja
kyynelkanavista puskevan
kirkkaan nesteen kanssa."

Perinteisen heavyn laadun heikkeneminen on keski-ikään ehtineen musiikkityylin hartioita painanut lysyyn jo vuosikausia, mutta onneksi silloin tällöin pimenee oikein kunnolla ja musiikkiaan sekä itseään kunnioittavia upeita yhtyeitä ilmaantuu köyristyvää selkää suoristamaan. Olen niin innoissani levystä ja yhtyeestä, että pieni viestien vaihto bändin ”mastermindin”, kitaristi Manuel Trummerin kanssa oli enemmän, kuin paikallaan. Laittelin kysymykset saksaksi, mutta vastaukset tärähtivätkin sujuvasti englanniksi. Kielisillisalaatin välttämiseksi käänsin haastattelun suomeksi.

Haastattelussa Manuel Trummer, Atlantean Kodex

Te olette jotenkin enemmän Euroopan asialla, kuin muut eurooppalaiset yhtyeet. Minkäs puolesta te liputatte; ilmaston, politiikan, talouden vai ihmisten yleensä? Kulttuuriperimää te ainakin mielestäni viette eteenpäin.

Manuel Trummer

"Me todellakin haluamme tuoda yhteistä perintöämme ja yhteenkuuluvuutta esille. Ne seikat tulisi pitää mielessä maailman muuttuessa ja globalisaation vallatessa palloamme. Meidän eurooppalaisten tulisi pitää yhtä, muuten me emme pärjää ja meidän täytyy tajuta, että olemme samaa porukkaa."

Minkälainen teillä on tietämys suomalaisesta kulttuurista? Taidatkin tietää, että mm. Tolkien oli suomenkielen ja -kulttuurin tutkija ja hyödynsi tutkimuksiaan omia maailmoja luodessaan.

"Jees, totta kai tiedän mm. Kalevalan ja pidän sitä erittäin hienona kirjana ja kulttuuriaarteena."

Mitä luonto sinulle ja yhtyeelle merkitsee?

"Se on meidän inspiraation lähteemme ja paikka, josta saamme paljon energiaa tekemisiimme. Me kaikki olemme kasvaneet metsäisillä alueilla, joten ne olivat leikkipaikkojamme ja marjoja ja sieniä tuli poimittua ja kaikenlaista muutakin touhua metsissä riitti. Nykyäänkin, jos en vähään aikaan pääse metsään, alan voida huonosti."

Mutta uuteen albumiinne; te olette uskomattomia tarinoiden kertojia. Tarvitseeko tehdä paljon taustatutkimusta tekstejänne varten? Luettekos muutenkin paljon kirjoja?

"Vinksahtaneita fantasiatarinoita
rustaavien kirjailijoiden tekemiset
kuuluvat myös teksteistämme."

"Kyllä, tulee luettua tosi paljon kaikenlaista. Suurin osa biisiemme inspiraatioista tulee omien kotikulmien vanhoista saagoista ja myyteistä, mutta Tolkienin, H.P.Lovecraftin ja muiden vinksahtaneita fantasiatarinoita (weird fiction) rustaavien kirjailijoiden tekemiset kuuluvat myös teksteistämme."

Minun mielestäni te olette tehneet todellista ”metallitaidetta” uudelle levyllenne. Taitaa olla aika tyhmää kysyä, että miten ihmeessä noin hienon levyn voi joskus tasollisesti ylittää? Onko jo suunnitelmat seuraavan levyn tekoon käynnistetty?

"Niinpä. En tiedä, pystytäänkö ikinä tekemään ”parempaa” levyä, kuin The White Goddess, mutta, jos edes yhtä hyvää materiaalia alkaa syntyä, niin varmasti kolmannen levyn kimppuun käydään viipyilemättä."

Milloin tulette Suomeen keikkailemaan?

"Mielellämme tullaan, vielä ei ole kutsua valitettavasti kuulunut."

Teksti: 
Tagit: