Levyarvostelu - Amon Amarth – Jomsviking – Metal Blade

On komeampaa olla susi Valhallassa kuin jumalan lammas.

Viikinkiaiheinen, kuinkas muutenkaan, teemalevy on länsinaapurin heavyurhojen suvereeni vanhakantaisen ja modernin metallin liitto.

Olen koettanut säilyttää musiikin suhteen regressoituneen teiniviikarin mielen, mutta valitettavasti setäytyvät aivoni eivät vastaanota raskasta rockia enää samalla suodattamattomalla tavalla, kuin vielä vuosikymmen sitten. Yksi etäällä pysytellyt kokoonpano on viikinkiaikojen lumoihin jäänyt Amon Amarth. Sen verran jykevästi ja korskeasti partaveikot tällä kertaa viikinkitarinansa kertovat, että puolustusmuurit rakoilevat jo.

Amon Amarth

Parhaiten raudan maun suuhun jättävät täydellinen levynavaus First Kill ja vähintään yhtä tanakasti rullaava kakkobiisi Wanderer. Kun lisäksi The Way of Vikings ja järkälemäisen raskas, syvältä kouraiseva One Thousand Burning Arrows yhdistelevät traditionaalista heavy metallia ja death/thrash metallia oivallisesti, voidaan puhua alkuvoimaantumisesta.

Loput seitsemän viikinkitykitystä eivät ole huonoja, mutta viimeinen tajun kankaalle kalauttava isku niistä jää puuttumaan. Heavy-valtakunnan virallisen grand old ladyn, Doro Peschin, kanssa hoilattu duetto on hauska kuriositeetti, mutta sekään ei nouse huippukipaleiden tasolle

Taas avoin kirje tuottaja Andy Sneap:ille. Olet edelleen tuottajana ykkösluokkaa, mutta voisitko sitä bändien personallisuutta tuoda enemmän esille. Kaikki tuottamasi heavy-levyt ovat jo vuosia kuulostaneet äänimaailmoiltaan identtisiltä. Jomsvikingin soundeista pitää antaa kuitenkin kiitosta. Basso murisee ääriuskottavasti, kaikki soittimet erottuvat, eikä iloisten melodioiden ja Heggin mörrikkä-örinöiden yhteensovittamisessakaan ole moitteen sijaa.

Teksti: 
Tagit: