Levyarvostelu Accept - Stalingrad - Nuclear Blast

Olipa kerran heavy metal

Vain vaivoin pystyn olemaan aloittamatta tätä arvostelua ilman nostalgiatrippiä. Säästetään kuitenkin lukijoita ja mennään asiaan. Comeback-levy Blood of the Nations yllätti heavykansan positiivisesti pari vuotta sitten. Aiemmat yritykset olivat kaatuneet Amerikan valloitusyrityksessä David Reecen kanssa ja re-unionit alkuperäisen pihinäkallen, Udo Dirkschneiderin, kanssa osoittautuivat lyhytaikaisiksi tekohengitysyrityksiksi.

Reecen ja Udon manttelinperijästä, Mark Tornillosta on vanhoilla päivillään kuoriutumassa monisävyinen raskaan rockin tulkki. Miehellä on pitkä ura takanaan, mutta nyt vasta näyttäisi homma nousevan täyteen loistoonsa. Tornillon kirpakan maskuliininen julistus sopii erinomaisesti yhteen Acceptin tavaramerkkien, hellyttävän saksalaisen tiukkuuden ja ryppyotsaisuuden, pihkamaisen tarttuvien melodioiden sekä legendaaristen ”kasakkakuorojen” kanssa. Toisaalta, lauluraitojen jättäminen hyvin raaoiksi, lähes kaiuttomiksi ja käsittelemättömiksi, jättää Tornillon väkivahvankin äänen paikoitellen hieman orvon kuuloiseksi

"Kerrasta päähän -tyyppinen
Shadow Soldiers on
yksi levyn helmistä."

Koska nämäkin mestarit, Tornillo mukaan lukien, ovat jo miehen iässä, on nuoruuden hurjuus ja nälkä kaikonneet, eikä universumeja räjäyttävään heavy-orgasmiin enää tietenkään ylletä. Lähelle hekumallisia metallihetkiä kuitenkin päästään. ”Kerrasta päähän”-tyyppinen Shadow Soldiers on esimerkiksi yksi levyn helmistä. Wolf Hoffmanin kitara soi kappaleessa paikka paikoin erittäin kauniisti. Herranjestas mikä melodiantaju miehellä on! Toinen tykkibiisi on levyn aloittava Hung, Drawn and Quartered. Edellä mainittujen, ja nimikappaleen tasolle ei valitettavasti lopun levyn materiaali yllä. Tasapaksuja jumputuksia ja pari melko yhdentekevääkin läpihuutorallia on mukaan jouduttu laittamaan.

Jos Blood of the Nations:sin parhaat kappaleet ja Stalingradin vastaavat olisi yhdistetty yhdeksi albumiksi, niin kasassa olisi melko täydellinen heavy metal-levy. Kiitos kuitenkin muutamista mahtavista hetkistä Hoffman & Co.

Teksti: 
Tagit: