Konserttiarvio – Ismo Alanko ja RSO – Musiikkitalo 10.11.2012 (Yle Teema 6.1. ja 13.1.2013)

Maailmanlopun sushibaari

Ismo Alanko on lähimenneisyydessä esiintynyt niin lavalla raivoavana Sielun Veljenä valtaville saleille kuin intiiminä ja absoluuttisesti akustisena trubaduurina muutamalle kymmenelle kuulijalle kerrallaan. Tällä kertaa mies päätyi Musiikkitalon konserttisaliin kokonainen sinfoniaorkesteri ympärillään.

Ismo Alangon ura on niin pitkä ja rönsyilevä, että sieltä on helppo poimia jos jonkinmoista herkkua, eikä sinfoniaorkesterin mukaan ottaminen kuulosta ollenkaan omituiselta, vaan itse asiassa justiinsa sopivalta. Yleisökin otti tarjoilun innokkaasti vastaan konsertin myydessä salamana loppuun. Nyt tammikuussa pääsee menoon vielä mukaan omalla kotisohvallaan (Yle Teema, ensimmäinen osa 6.1.2013 ja toinen osa 13.1.2013).

Konsertti oli onnistunut läpileikkaus Alangon tuotantoon, josta Hassisen Kone, Sielun Veljet ja Ismo Alangon omat produktiot pukivat orkesterisovitukset niskaansa, vanhojen tuttujen kaveriksi tarjoiltiin Alangon sellosävellys alkusoitoksi ja vielä ihan uusi kappale ”Maailmanlopun sushibaari” Alangon tulevalta levyltä. Yksi kappaleista pääsi mukaan ihan sellaisenaan, sillä kappaleessa ”Risteys” oli jo alkujaankin Arttu Takalon tekemä orkesterisovitus.

"Sinfoniaorkesteri onnistui tuomaan
Ismo Alangon musiikista selkeästi esiin
sen dramaattisen ja sekopäisen puolen."

Kapellimestarina toimi Susanna Mälkki, jonka karisma natsasi erinomaisesti Alangon ja musiikkinsa kanssa ja itse sinfoniaorkesteri onnistui tuomaan Ismo Alangon musiikista selkeästi esiin sen dramaattisen ja sekopäisen puolen. Mikäpä sen parempaa raivokkaan hulluuden tai herkän fiilistelyn taustalle kuin valtavana vellova orkesteri. Siihen vielä kaveriksi aavemainen sumu ja jumalansormivalokiilat, niin ylimaallinen tunnelma oli valmis.

Konsertin aikana kuultiin sekä instrumentaaleja kappaleita että yhteisesityksiä ja saatiinpa kuulla myös Ismoa yksinään. Mies asteli pitkin lavaa kuin levoton ja arvaamaton iso kissa, aluksi vähän varoen, mutta energiaa ja räiskettä hiljakseen lisäten. Ismon yksinään esittämä ”Hetki hautausmaalla” näytti sen, että pelkkä äänensäkin riittää yleisön vangitsemiseksi myös Musiikkitalossa.

Kaikki kappaleet eivät minua sytyttäneet, mutta konserttisovitukset toivat moniin kappaleisiin kiinnostavia nyansseja ja myös uutuuskappale ”Maailmanlopun sushibaari” toimi upeasti sinfoniaorkesterin kanssa pärjäten hyvin aiemmin kuulemalleni mies ja piano -versiolle. Konsertin loputtua kuultiin raikuvat aplodit, jotka palkittiin encorekappaleella ”Taiteilijaelämää”, josta näki ja kuuli esiintyjien ja Ismon hyvän mielen.

Vaikka tuo konsertti oli jylhää kuultavaa paikan päällä, niin odotan hartaana televisiointia, nimittäin siinä päässee nauttimaan toimivasta äänestä. Konsertin alkupuolen ajan Ismon laulu oli miksattu turhan hentoiseksi häviten ajoittain sinfoniaorkesterin paatoksen alle. Televisiotaltioinnissa tuo ongelma on varmasti korjattu, mutta onneksi Musiikkitalossakin asiaa fiksailtiin väliajalla.

Toivon, että tämä yhdistelmä kuultaisiin Musiikkitalossa vielä joskus uudestaan, konsepti on sen verran kiinnostava, että se ansaitsisi uusintakierroksen.

Ismo Alanko & RSO: Maailmanlopun sushibaari:

Ismo Alanko kävelee Veli Kauppisen kanssa Töölönlahden ympäri kertoillen sekä RSO:n kanssa esiintymisestä että omista kuulumisistaan:

Ylen sivuilta löytyy lisää tietoa ja vielä käsiohjelma sekä biisilista ladattavaksi.

Teksti: 
Tagit: 

Kommentit

"...odotan hartaana televisiointia, nimittäin siinä päässee nauttimaan toimivasta äänestä...."

Tuota vaan saanee odottaa maailman tappiin, tai ainakin TV-verkon täysdigitalisointiin myös äänensiirron osalta. Ainoa kanava tällä hetkellä, joka YLEllä toimittaa digitaalisen äänen on YLE HD, eikä YLEllä ole ollut mitään näyttöä siitä että tuota kanavan ominaisuutta käytettäisiin hyväksi.

Olisi todella hienoa, jos YLE keskittäisi YLE HD:lle ne ohjelmat jotka hyötyvät HD kuvasta ja digitaaliäänestä. Tällä hetkellä ohjelmistona on arkisin YLE2 ja viikonloppuisin YLE1. Se on sitten "herran hallussa" minkälainen ohjelmistokartta on laadittu.

Kas, kiinnostava tieto. Olisi tosiaan erinomaista saada juuri tällaiset taltioinnit tarjoiltuna mahdollisimman laadukkaina.

Ja itse konserttitaltioinnin ensimmäisestä puoliajasta (löytyy Areenasta), nyt oli laulukin riittävän kovalla ja Alangon suoritusta sai ihailla hienosti, joten odotukseni palkittiin. Jos vielä saataisiin tämä levylle, niin olisin hyvin tyytyväinen.

Alku oli melko rauhallista (instrumentaali "Alkusoitto" ja "Muoviruusuja omenapuissa - Harsoinen teräs", jossa Ismo tuli mukaan), mutta sitten "Rauhallista" pyöräytti moottorin kunnolla käyntiin, "Rakkaudesta" ja "Meidän isä" pistivät lisää pökköä pesään ja nostattivat ajoittain ihon kananlihalle. "Kun Suomi putos puusta" sai itselleen hulvattoman sovituksen ja väliajalle siirryttiin Ismon yksinään esittämän kappaleen "Hetki hautausmaalla" vangitsevissa tunnelmissa.

Viikon kuluttua päästään kuulemaan loput.