Haastattelu ja elokuva-arvio - Nightwish - Imaginaerum - Tuomas Holopainen

Nightwishin kanssa elokuvissa

Tänään perjantaina elokuvateattereihin saapuva aikuisten musiikkifantasialeffa on viiden vuoden takaisen idean hedelmä. Ideasta kypsyi lopulta albumi, elokuva ja leffasoundtrack, joiden kaveriksi voi vielä nauttia Imaginaerum-punaviiniäkin. Emme korkanneet viinipulloa, mutta istuin kuitenkin tuokion tyhjässä elokuvateatterissa Tuomas Holopaisen kanssa keskustellen elokuvasta ja bändistä.

Imaginaerum on jännä otus, siitä ei ota selvää onko se lintu vai kala, vaiko lentävä kalakukko. Pitäisikö sitä käsitellä elokuvana, vai onko se fantasiatarinan siivittämää musiikkia. Ja onko juoni tarpeeksi syvä. Leffan kohdeyleisökin pohdituttaa. Jos siitä jättäisi yhden kohtauksen pois, niin kohdeyleisö laajenisi nuorempaankin väkeen, jota elokuvan messevä fantasiamaailma varmaan houkuttaisi.

Mutta loppujen lopuksi - ihan sama - olkoot lentävä kalakukko. Katsoin elokuvan, nautin visuaaleista, hurjan hienosta värimaailmasta, ajoittain niskakarvat pystyyn nostattavasta musiikista ja tarinaakin sain seurattua ongelmitta. Elokuva ja musiikki oli nivottu mielestäni hyvin yhteen, eikä missään kohtaa tullut sellaista oloa, että kyseessä olisi ollut tilkkutäkiksi ommeltu kasa musiikkivideoita. En anna Oscaria, mutta on tämä ensimmäiseksi tuotokseksi hyvää viihdettä.

"Mun lempikohtaus on
se, kun arabeski
heitetään seinään."

Juttelin Tuomas Holopaisen kanssa elokuvasta, bändistä ja ajatuksistaan näin elokuvan teatteriensi-iltaa odotellessa:

Miltä nyt tuntuu kun kaikki on valmista ja elokuva on pian teattereissa?

”Päällimmäinen fiilis on se, että yhden etapin päähän ollaan tultu. Ja silloin kun mie näin leffan valmiina ekaa kertaa syyskuun alussa, niin hirveän helpottunut ja ylpeä fiilis siitä tuli. Että vau, me saatiin kaiken tän viiden vuoden hässäkän jälkeen näin hieno tarina aikaseksi, se näyttää meiltä ja se on hirveen omalaatuinen ja siitä voi olla ylpeä. Yhtä aikaa tuli vahvasti semmoinen fiilis että nyt mennään eteenpäin, että mikä se seuraava juttu sitten tulee olemaan. Eli turha jäädä tähän aallonharjalle surffailemaan. Koko ajan pyörii mielessä jo seuraava levy ja seuraavat haasteet.”

Ehkäpä seuraavaksi kuuhun?

”Sielläkin on jo käyty, ehkä Marsiin.”

Tämä oli iso projekti, mihin tästä tosissaan seuraavaksi voi jatkaa?

”Siitä ollaan vähän jo palaveroitu bändin kanssa, mutta tultiin siihen tulokseen, että ei meidän tarvitse sitä vielä miettiä. Elokuulle 2013 asti tehdään keikkoja, otetaan sitten muutama kuukausi huilia ja sitten käydään työstämään seuraavaa levyä, mikä juttu se sitten tulee olemaankaan. Mutta se on ihan selkeä ollut meillä aina joka levyn kohdalla, että ikinä ei haluta itseämme toistaa, ja joku semmoinen koukku olisi aina kiva löytää. Oli se sitten että: ”Hei, nyt otetaan mukaan orkesterit ja kuorot!” tai ”Hei, nyt tehdäänkin leffa tän kanssa!”, joku semmoinen, joka haastaa itsensä ja kuulijat. Se on hirveen tärkeää.”

Vasemmalta näyttelijä Ilkka<br />
Villi, ohjaaja Stobe Harju ja Tuomas Holopainen.

Haastavinta ja antoisinta elokuvaprojektissa?

”No antoisin asia oli ehdottomasti se, että saatiin toteuttaa tämmöinen ihan järjettömän mahtipontinen ja kunnianhimoinen unelma, ja saatiin tuoda se oma tarina oman musiikin kautta kaikille ihmisille. Ja ehkä myös vähän sitä sanomaa levitettyä. Ja ehdottomasti vaikein oli löytää rahoitus. Tämmöinen konkreettinen, välttämätön paha kuin raha.”

Mitä tekisit toisin tai mitä tekisit lisää, jos tekisitte uuden elokuvaprojektin?

”Aika lailla takki on tyhjä, kaikki saatiin tehtyä, mitä haluttiin. Joku tuossa heitti, että miksi ette tehneet 3D:tä, mutta minä en ole eläissäni nähnyt vielä yhtään leffaa, mihin se 3D olisi tuonut hirveesti lisää. Ehkä Avatar oli sellainen että: ”Vau, onpas hieno”. Tai Burtonin Liisa Ihmemaassa. Mutta yleensä ne 3D-leffat on silleen, että ne lasit alkaa painaa nenää ja miettii miksi näitä pitää pitää päässä. Ei ole ihan mun juttu.”

Lempikohtauksesi?

”Henkilökohtaisesti mun lempikohtaus on se, kun arabeski heitetään seinään ja se tanssija on siellä sisällä. Eli tämä niin sanottu shakespearelainen kulminaatiopiste elokuvassa. Se on musta tosi komea kaksiminuuttinen.”

"Enhän mie ymmärrä
elokuvan teosta
juurikaan mitään."

Elokuva tuntuu menneen tuotannollisesti hyvin nappiin. Kliseisesti kysyen, onko se mielestäsi nyt täydellinen?

”Täydellisyys on epätäydellisyyttä. Mitä tahansa ihminen tekee ja katsoo lopputulosta, niin voiko sanoa, että en muuttaisi yhtään mitään. Ei se vain mene sillä tavalla. Niin parhaamme tehtiin kun vaan voi, ja hirveesti laitettiin sydänverta, aikaa ja rahaa tohon leffaan ja siitä tuli just niin hyvä kuin mikä siitä pitikin tulla.”

Mitä tykkäät soundtrackista?

”Se on ihan törkeen kova! Ja siis, se oli mahtava oivallus tossa vuosi sitten, että hetkinen, eihän me pärjätäkään pelkästään levyversiolla. Ei tästä tule mitään jos noiden kohtausten taustalla soi jotain hevin pauketta koko ajan. Me tarvitaan jotain atmosfäärisempää, eteerisempää. Siinä vaiheessa tuli Alangon Petri avuksi ja hän työsti näistä sitten omannäköisensä version - ja se on ihan huikea.”

Tuliko mitään erimielisyyksiä missään vaiheessa?

”Ei mitään. Oltiin Petrin kanssa samoilla aaltopituuksilla koko ajan. Kaikki biisit hän tietenkin varmisti miun kautta, että onko tämä ok. Eikä mulla ollut koskaan mitään sanottavaa.”

Tuntuu siltä, että fantasiaa on sekä elokuvassa että sen teossa, kun kaikki natsaa niin hyvin.

”Elämässä ylipäänsä on hyvin tärkeää tajuta omat vajavaisuudet ja siinä vaiheessa löytää oikeat ihmiset ympärille. Enhän mie ymmärrä elokuvan teosta juurikaan mitään, enkä mie ymmärrä käsikirjoituksen tekemisestä. Siinä vaiheessa etsitään ne oikeat ihmiset jotka sen osaa tehdä, rakennetaan se luottamusside ja sitten kommunikoidaan. Näin se vaan menee.”

Bändin puolellekin on tuntunut tarttuvan tuota fiilistä ja onnistumista. Yleisö on ottanut uuden solistin vastaan suorastaan riemukkaana.

”On ottanut ja on kyllä huikea mimmi kaikin puolin tämä Floor. Todella hyvältä vaikuttaa tällä hetkellä, ja samoin vaikuttaa myös tulevaisuus. Nautitaan nyt tästä hetkestä. Niin se näin kliseisesti sanottuna on. Kaikkihan sitä kysyy, että onko hän nyt vakijäsen vai ei, mutta kun sitä ei tarvitse päättää vielä, niin katsellaan nyt ainakin ensi kesään asti. Seurustellaan, ennen kuin laitetaan sormus sormeen!”

Ketkä kaikki tuosta elokuvasta tulevat mielestäsi kiinnostumaan fanien lisäksi?

”Mie toivoisin, että se löytää myös ihmiset, jotka eivät välttämättä edes diggaa meidän musiikista tai tiedä bändistä mitään. Koska siinä kuitenkin käsitellään yleismaailmallisia teemoja, joita jokainen ihminen on elämässään kokenut. Eli tämmöinen sisäinen rauhattomuus ja sisäisen tasapainon etsiminen. Anteeksiantaminen, anteeksipyytäminen. Ei tämä pelkästään faneille ole missään nimessä tehty.”

"Tämä ei ole kyllä
mikään popcorn-leffa."

Ei ehkä ihan nuorimmille sovi?

”Ei se välttämättä, siellä on vähän rajuja kohtauksia ja se on myös hirveen haastava ja eriskummallinen. Tämä ei ole kyllä mikään popcorn-leffa myöskään, pitää vähän käyttää ajatusta että mitäs tässä nyt tapahtuu ja mitä halutaan sanoa.”

Vaikka leffa on synkkä, niin siinä on kuitenkin näkyvillä toivokin.

”No, elämänilo on semmonen asia, mitä me myöskin halutaan tuoda niin levyllä kuin tällä leffallakin esiin. Tämä on hyvin rajattu tämä meidän aika tällä planeetalla, että kannattaa ottaa kaikki irti siitä ajasta mikä meille on annettu. Ja jokainen hetki, minkä tuhlaa siitä katkeruuteen tai anteeksiantamattomuuteen, on nimenomaan tuhlattu hetki. Sitä tällä leffalla pyritään sanomaan.”

Kuvat: Satu Jäske

Teksti: 
Tagit: