Gamma Ray - Master of Confusion ”CD-single” - Earmusic

Selkäydinmetallia

Oikeastaan CD-single on tässä yhteydessä vitsi, sillä kahden uuden kappaleen lisäksi mukana on kaksi coveria ja kuusi livevetoa. Yhtye mainostaakin julkaisun olevan ”the longest single in metal”.

Kai Hansen on nähty viime aikoina useissa musiikkiteollisuutta pohtineissa paneeleissa. Edellisen laman aikaan hän kertoi avoimesti, kuinka yhtyeen liikevaihdosta suli lyhyessä ajassa jopa 20-30 prosenttia. Nyt pähkäilyä aiheuttaa levymyynnin dramaattinen vähentyminen ja siitä johtuva taloudellinen ahdinko. Keikkamyynti ei kuulemma millään riitä kattamaan levymyynnin jättämää lovea. Eikä keski-ikäinen setämies jaksa jatkuvasti tien päälläkään olla.

Mutta jätetään bisnekset ja mennään itse julkaisuun. Ensimmäinen uusista kappaleista, Empire of the Undead paukahtaa ilmoille lähes puhdasverisenä thrashina. Hanseniin on iskenyt viidenkympin villitys, kun näin räsähtävää tykitystä alkaa vanhoilla päivillään paiskoa!

"Joka parhailta lainaa,
se parhaiten lainaa."

Kappale on äärimmäisen tarttuva ja rullaa vastustamattomasti, mutta (niin, nykyaikana tulee melkein aina se ”mutta”) jospa kuulisin tämän ensimmäistä kertaa. Pääriffin olen kuullut ensimmäisen kerran erään M:llä alkavan thrash-pioneerin debyyttilevyllä ja erilaisina variaatioina ehkä 40 kappaleessa sittemmin. Pre-choruksen alkulähde on taas englantilaisen I:llä alkavan heavysuuruuden viidennen levyn avausbiisistä. Hansen on vuosien varrella lainaillut härskimminkin. Vaan joka parhailta lainaa, se parhaiten lainaa. Täysin ennenkuulumattomia riffejä ja sävelkulkuja ei pirullakaan tahdo saada enää irti. Plussaa kuitenkin Hansenin ja koko bändin erittäin tiukasta soitosta.

Levyn toinen uusi kappale, Master of Confusion ottaa pikavipin omasta back-katalogista, sillä Send Me a Sign kulkee melko pitkälti samoja latuja. Holocaust-cover on yksinkertaisuuteen ja tiukkaan soittoon luottava välipala. Sweetin Lost Angels sen sijaan on hieman kunnianhimoisempi, jopa Queenin mieleen tuova kipale.

Live-vedoista parhaiten rullaavat Wings of Destiny ja hyvällä tavalla hassun kuuloinen Time to Break Free, jonka Hansen laulaa vanhan Helloween-kamunsa Michael Kisken kanssa. Laulajana Kai Hansen ei edelleenkään livetilanteissa kovin kaksinen ole, mutta sympaattinen olemus ja lavakarisma kompensoivat puutteita sillä sektorilla.

Kahden uuden kappaleen perusteella Gamma Rayn joutuu taas siirtämään kiinnostavien bändien listalle, lievästä vanhan toistosta huolimatta.

Teksti: 
Tagit: