Elokuva-arvostelu ja haastattelut – Soundbreaker – Kimmo Koskela & Kimmo Pohjonen – 22.3.2013

Soundbreaker – mies, ääni ja hanuri

Maailmalla mainetta ja kunniaa kerännyt Soundbreaker on kirpeänraikkaan talvipäivän makuinen musiikkikokemus, tarina vapauttavasta erilaisuudesta ja kuvaus suomalaisen miehen maailmaa kiertävästä avantosukelluksesta oman äänen löytämiseksi. Itsensä näköisen dokumentin musiikkirankana velloo ihon kananlihalle ajoittain nostattava Kimmo Pohjosen ja Kronos Quartetin soitto.

Kimmo Koskelan ohjaama Kimmo Pohjosesta kertova Soundbreaker on kiertänyt maailmaa kymmenillä elokuvafestivaaleilla keräten mainetta ja kunniaa. Soundbreaker tulee tarjolle isolle yleisölle elokuvateattereihin nyt perjantaina 22.3.2013, joihin se sopiikin erinomaisesti, sillä iso ruutu ja ääni tuovat dokumentin dynaamisena katsojan ympärille – ja suoraan iholle.

Kimmo Pohjonen, yksi kotimaamme omalaatuisista artisteista, on onnistunut löytämään hanuristaan (*hihi*) aivan uuden maailman ja äänen. Musiikkia tulee palkeiden lisäksi myös luonnosta, vekottimista ja miehestä itsestään. Sooloesitysten lisäksi Pohjonen on tehnyt yhteistyötä jos jonkinmoisten tahojen ja kokoonpanojen kanssa Ismo Alangosta, KTU:sta ja Kronos Quartetista painijoihin ja balettitanssijoihin.

"Rehellinen, hymyilyttävä ja
samaan aikaan sekä
vähäeleinen että räväkkä."

Mutta kuka on Kimmo Pohjonen, miten mies on löytänyt itsensä? Kimmo Koskelan ohjaama elokuva on sekoitus musiikkielokuvaa ja dokumenttia ja se kertoo Pohjosen tarinan musiikin, haastatteluiden, videoiden, visioiden ja esitysten muodossa. Avantoon sukeltava tarina vaeltaa kotomaan pakkasmaisemista Iso-Britannian nummille koneiden ja eläinten keskelle, Afrikkaan lämpimiin musiikkikokemuksiin ja Kimmo Pohjosen oman pään sisään.

Soundbreaker on virkistävä dokumentti, joka näyttää Kimmo Pohjosen persoonallisuuden rehellisellä, hymyilyttävällä ja samaan aikaan sekä vähäeleisellä että räväkällä tavalla. Pohjosen historian lisäksi siinä kerrotaan itsensä löytämisen tärkeydestä, vapaudesta sekä musiikin ja itsensä ilmaisun moninaisuudesta. Dokumentin ääniraita on iso osa kokonaisuutta, Kimmo Pohjosen ja Kronos Quartetin musiikin, Pohjosen muiden projektien ja vekkulin äänisuunnittelun kera. Eläköön musiikki ja omituiset otukset!

Mitä miehet sitten itse ajattelevat Soundbreakerista? Keskustelin dokumentista Kimmo Pohjosen ja ohjaaja Kimmo Koskelan kanssa.

Kimmo Pohjonen, onko tämä elokuva nyt Kimmo Pohjonen?

”No, asiat mitä siinä on, ovat todellakin Kimmo Pohjonen. Mulle suurin vaatimus kautta linjan oli se, että tossa dokumentissa ei keksitä mitään. Se oli aina mulle selkeä juttu, että jos suostun tähän dokkarin tekemiseen, niin se on sitten se, mitä minä olen.”

Miten sen teko sujui, onko haluja tehdä lisää äänen ja kuvan yhdistelmää?

”Tämä oli pitkä prosessi ja kyllähän tuota oli välillä piinallista tehdä. Että kamera seuraa koko ajan ja koko projekti kestää niin kauan. Ääni ja kuva on mulle läheinen aihe ja tein yhden DVD:n juuri ennen kuin aloitettiin Soundbreakerin tekeminen, mutta dokumentin teko on ihan oma juttunsa enkä varmaan dokkariin lähde enää tämän jälkeen.”

Miellyttääkö lopputulos, olisitko halunnut muuttaa jotain?

”On aina yhtä vaikea katsoa itseään dokumentissa. Aina kun näen sen, niin siinä on asioita, jotka haluaisin muuttaa. Mutta enhän mä tee itsestäni dokkaria, vaan sen tekee ohjaaja. Ja siinä mielessä voin olla tyytyväinen kun ohjaaja päätyy lopputulokseen, joka saa mielestäni kiitettävän arvosanan.”

Mistä Soundbreaker kertoo?

”Kaksi itselleni tärkeää asiaa ovat musiikki ja avantouinti ja molemmat löytyvät tuosta leffasta. Musiikkihan on mun elämäntyöni, olen tehnyt sitä kymmenvuotiaasta asti ja teen sitä päivittäin. Soundbreaker kertoo siitä, miten musiikki oli mulle tietyllä tavalla vähän väkinäistä ensimmäiset kaksikymmentä vuotta. Mutta kun ikään kuin löysin itseni soittimista, on se ollut yhtä juhlaa kun voi soittaa omaa ääntänsä, tehdä omalla tavallansa ja juuri sillä tavalla kuin itse haluaa, miellyttämättä ketään muita kuin itseäni. Sitä se on mulle – musiikin tekeminen – se on mun itseni miellyttämistä. Sitä kautta se sitten toivottavasti joskus miellyttää myös yleisöä.”

Löytyykö tuotannostasi jokin kappale tai levy, joka kiteyttäisi Kimmo Pohjosen?

”Kyllä minä olen itsenäni kaikissa töissä ja levyissä, mutta ne ovat hirveän erilaisia. Olen tehnyt soololevyjä, duolevyjä, Kronos Quartetin kanssa, King Crimson -tyyppien kanssa... Tavallaan ne ovat kaikki tosi erilaisia levyjä ja musta tuntuu, että se Kimmo Pohjonen on alati muuttuva ihminen joka koko ajan elää. Niin kauan kuin se muuttuu, niin kauan se tekee musiikkia ja sitten kun se ei enää jaksa muuttua, niin sitten se varmaan lopettaa. Joten sitä on aika vaikea laittaa yhteen pakettiin, levyyn tai lauluun.”

Mitäs nyt? Uusia yhteistyökumppaneita, uusia levyjä?

”Uusimpana projektina on teos ballerina Minna Tervamäen kanssa Oulun Musiikkijuhlille nyt maaliskuussa.”

Eli painimisesta balettiin?

”Sehän on hyvä otsikko. [nauraa]”

”Tavallaan kaikki nuo leffassa olevat projektit elää ja kiertää vieläkin. Konsertteja on nyt tänä vuonna enemmän ulkomailla, esimerkiksi KTU:n ja Kronos Quartetin kanssa. Eli kyllä noita keikkoja on.”

”Olen tässä viimeisen viidentoista vuoden aikana tehnyt todella paljon töitä erilaisten ihmisten ja artistien kanssa. Ja oikeastaan yritän nyt välttää sitä ajatusta, että lähtisin tekemään taas yhteisprojekteja. Seuraavaksi haluaisin keskittyä pitkästä aikaa ihan omaan tekemiseen ja pieneen löysäilyyn, sillä vain sitä kautta syntyy uusia juttuja. ”

Ja seuraavaksi haastatteluvuorossa Soundbreakerin ohjaaja Kimmo Koskela. Mistä sait idean tehdä elokuvan Kimmo Pohjosesta?

”Kaikki alkoi siitä kun Saksasta tuli kysely, että onko Kimmo Pohjosesta materiaalia ja tunnenko miehen. Siitä se sitten lähti. Minun mielestäni Kimmo Pohjosen musiikki oli jo niin valmista elokuvamusiikkia, että halusin tehdä siihen kuvia. Se oli se motiivini ja haluni lähteä tekemään Pohjosen kanssa yhteistyötä.”

”Meillä on Suomessa lahjakkaita ja tarpeeksi hulluja tekijöitä ja taiteilijoita, joista pitäisi tehdä leffoja ja viedä maailmalle.”

Entäpä miten tuo elokuvan teko sujui?

”Elokuvan teossa oli hetkensä, mutta vaati se myös paljon työtä ja puurtamista. Sen tekeminen kesti lopulta kahdeksan vuotta rahoituskuvioiden ja muiden projektien vuoksi. Varsinkin tämäntyyppisten elokuvien kanssa on levittäjien, rahoituksen ja kaiken tämmöisen hankkiminen vaivalloisempi tie kuin itse elokuvan tekeminen.”

”Aluksi oli tarkoitus tehdä fiktiivinen musiikkielokuva, ei dokkaria. Tuon kahdeksan vuoden aikana Pohjosella alkoi kasvaa kansainvälinen kulttimaine haitarinsoiton ja musiikin uudistajana ja tämmöisenä suomalaisena velhona, niin jossain vaiheessa luovuttiin puhtaan fiktion tekemisestä ja päätettiin, että ruvetaan tekemään dokumenttielokuvaa.”

Jutun juoni?

”Juonta työstäessä mietittiin, että mikä on se varsinainen juttu tässä elokuvassa, koska ei se voi olla pelkkää musiikkia ja keikkailua. Mikä on sen sielu ja ydin, sen merkitys. Kaikkein olennaisimmaksi asiaksi osoittautui se oman tyylin ja polun löytäminen omaa luovaa työtä tehdessä. Kun sen löytää, niin sen jälkeen kaikki on mahdollista. Ja Pohjonen löysi sen oman polkunsa yli kolmekymppisenä. Soundbreaker on ihmiskuva, taiteilijakuva ja puhdas elämyksellinen teos. Minulle tekijänä on olennaista, että se ei koko ajan mene vain korvien välissä, vaan se pitää välillä tuntua myös vatsassa.”

”Näiden pitkien tuotantovuosien jälkeen on mahtava juttu, että loppujen lopuksi saadaan aikaan jotain, joka lähtee liikkeelle ja alkaa elää omaa elämäänsä. Sitä on kiva katsoa, kun se on lähtenyt hyvin leviämään ja on ollut jo noin kolmellakymmenellä kansainvälisellä festivaalilla. Kun Soundbreaker sai ulkomailla hienon vastaanoton ja keräsi festivaalimenestystä, niin me päätettiin lähteä tarjoamaan sitä myös Suomen teattereihin.”

Soundbreaker traileri:

SOUNDBREAKER

Ensi-ilta: 22.03.2013
Pituus: 86 min.
Ikäraja: -K7-

Ohjaus: Kimmo Koskela
Käsikirjoitus: Kimmo Koskela, Sami Laitinen, Ann Guedes
Kuvaus: Kimmo Koskela
Leikkaus: Jani Ahlstedt, Akke Eklund, Kimmo Koskela
Äänisuunnittelu: Heikki Savolainen
Musiikki: Kimmo Pohjonen

Tuotanto: Koskela Art & Media House, Kimmo Koskela, Klaus Heydemann
Yhteistuotanto: YLE TV2 Dokumenttiprojekti, Iikka Vehkalahti
Tuotantotuki: Suomen elokuvasäätiö, Avek, Esek, Nordisk Tv & Film Fons
Levitys: Pirkanmaan elokuvakeskus / Juha Elomäki

Synopsis, Marita Nyrhinen:

Harmonikkaa pienestä pitäen soittanut Kimmo Pohjonen on löytänyt instrumenttinsa käsittelylle aivan uudet ulottuvuudet. Omassa taiteessaan niin ikään kokeellinen ohjaaja Kimmo Koskela on inspiroitunut Pohjosen kesyttömästä ja kekseliäästä soitosta ja tehnyt dokumenttielokuvan tämän maagisesta luomisesta ja esiintymisestä.

Huolellisesti suunniteltu ja koostettu SOUNDBREAKER on persoonallinen muusikon muotokuva, ainutlaatuinen seikkailumatka kuvan ja äänen maailmaan, jota siivittää Pohjosen peloton performanssitaide. Elokuvan ainekset ovat peräisin Pohjosen poikkeuksellisen omaperäisestä ja rohkeasta musiikillisesta sielunmaisemasta. Koskela on vanginnut kekseliäästi Pohjosen energistä luomisvimmaa, joka on kuin osa Suomen kaunista ja romanttista sekä välillä villiä ja hyistäkin luontoa.

Elokuva näyttää, kuinka traditionaalien sijaan muusikko on omimmillaan luodessaan huikeita projekteja, joissa hän ei enää soita instrumenttiaan vaan käsittelee sitä estottomasti ja uppoutuu täysipainoisesti esiintymiseen. Pohjosen ja legendaarisen Kronos Quartetin yhteistyö kuuluu elokuvassa varsin vahvasti.

Teksti: