Elokuva-arvostelu: Doctor Strange - Marvel Studios – Walt Disney Studios Motion Pictures

Samaan aikaan toisella puolen…

Marvelin elokuvauniversumi jatkaa laajenemistaan. Tällä kertaa ylitetään todellisuuksien väliset rajat ja taivutellaan luonnonlakeja. Näyttämölle astuu tohtori Stephen Strange.

Doctor Strange. Marvel-studiolla riittää uskallusta ja voimavaroja. Aiheena puolituntematon hahmo ja jopa koominen lähtöasetelma. Velhoja ja magiaa. Tekijät ovat ilmeisesti todenneet, että mitäpä tässä muutakaan, hankitaan pääosaan aina käsittämättömän hyvä Benedict Cumberbatch ja ladataan kangas täyteen enemmän visuaalista mielikuvitusta sekä efektien juhlaa, kuin on aiemmin Marvelilla – tai muuallakaan - nähty.

Seuraavaksi jotain erilaista

Marvelilla on tavallaan positiivinen ongelma. Studion jaettuun universumiin sijoittuvat elokuvat nakuttavat tasaista jälkeä lippuluukuilla ja kriitikkojen listoilla. Helpointa olisi takoa jatko-osaa jatko-osan päälle, mikä toimii ainakin niillä kahdella etäisesti autoihin liittyvällä sarjalla. Toisaalta jos yleisölle kelpaisikin Iron Man 42, Robert Downey Jr vaatisi todennäköisesti palkkiona arviolta kaikki rahat jo kymmenennen osan kohdalla. Ja kenties yleisökin kyllästyisi jossain vaiheessa. Eli pitää keksiä jotain muuta, kuin jo tehdyn toistoa. Kenties vähän oudompaa materiaalia. Pyydän edellistä lausetta anteeksi.


Marvel's Doctor Strange

Onneksi sarjakuvakustantamolla riittää hahmoja. Nyt, kun Marvel on kolmellatoista elokuvallaan ja viidellä tv-sarjallaan (!) moukaroinut itselleen parikin jalansijaa viihdeteollisuudessa, se voi kohtuullisen huoletta ottaa riskejä. Kuten vaikka sitten tehdä elokuvan tuntemattomasta hahmosta, velhoista, loitsuista ja toisista todellisuuksista. Suomessa Doctor Strange lienee käytännössä tuntematon suurimmalle osalle yleisöä. New Yorkissa pääosan esittäjä kävi täydessä rooliasussa paikallisessa kahvilassa kuvaustauolla. Häneen ei kiinnitetty käytännössä lainkaan huomiota. Ilmeisesti BBC:n loistava Sherlock Holmes on siellä tuntematon sarja ja toisaalta punaiseen viittaan pukeutuvat velhot arkipäivää. Haluaisin nähdä, kun Steve Ro-, anteeksi, Chris Evans yrittää samaa temppua Captain American uniformussa.

Doctor Strangen juoni on siitä suoraviivaisemmasta päästä. Huippukirurgi Stephen Strange joutuu auto-onnettomuuteen, mikä murskaa miehen kädet – ja samalla elämän. Kun kaikki muu on kokeiltu, on aika tarttua siihen viimeiseen oljenkorteen. Huhujen mukaan jossain on mystinen paikka, jossa parantumattomistakin vammoista voi parantua. Päähenkilö pääsee oppilaaksi ja ovet aukeavat todellisuuksiin, joita hän ei edes osannut kuvitella. Kunnes sitten kesken kaiken koulutun entinen Mestari, joka on kääntynyt mentoriaan vastaan, hyökkää tavoitteenaan tietenkin tuhota maailma. Niinpä niin. Doctor Strangen alkuperätarina on 60-luvulta, eikä sitä ole pidetty tarpeellisena päivittää, vaan ainoastaan siirtää tähän päivään.

Elokuva tekee monta asiaa oikein eikä juoni kompastu missään, mutta draaman kaari jää väistämättä ohueksi. Ehkä hahmon ensimmäisen elokuvan on väistämättä oltava se alkuperätarina, jossa henkilöhahmojen tutkiminen jää vähemmälle ja myöhemmälle. Mahdollista se on, kuten vaikka Iron Man 3 todisti. Moni valitteli, ettei elokuvassa ollut Iron Mania, vaan ainoastaan Tony Stark. Elokuvan loppuhan alleviivasi pointtinsa Tony Starkin tuhotessa kaikki haarniskansa ja todetessa ”I am Iron Man”. Niin, se haarniska on vain se haarniska. Doctor Strange ohittaa hahmonsa draaman kaaren aavistuksen kevyesti. Stephen Strangen elämä murskautuu yhtä yllättäen, kuin hänen autonsa suistuu tieltä. Valitettavasti vauhti ei lopu siihen. Pitkä ja lopulta epäonnistunut tie toipumiseen ohitetaan muutamassa minuutissa. Epätoivo ei ehdi ottaa valtaa ennen kuin toivo jo pilkottaa pimeydestä. Hyvin nopeasti päähahmo on jo tiellä johonkin suurempaan. Vaikeudet ohitetaan alaviitteinä, kun elokuvalla on kiire seuraavaan loitsuun.

Ei, tarinassa ei ole edes suuremmin moitittavaa. Aikajänne ei yksinkertaisesti salli suurempaa painolastia. Kenties tekijät ovat halunneet välttää DC:n ongelman yltäkylläisestä itseään vastaan kääntyvästä synkkyydestä, joka on lähinnä tylsää katsottavaa (Man Of Steel, Suicide Squad). Kurssin korjausliike on mennyt piirun yli. Elokuvan erinomainen rytmitys pelastaa paljon, eikä mikään tunnu väkinäiseltä tai pakotetulta. Ongelma vain on, että kun panoksena on maailma, asioiden merkitys henkilöille itselleen unohtuu. Lisäksi ohjaaja Scott Derricksonilta olisi voinut toivoa omaleimaisempaa ohjaustyyliä, mutta toisaalta kaikki ei ole mahdollista Marvelillakaan – kuten Ant-Manin ohjaajan tuolilta uloskävellyt Edgar Wright sai huomata.

Se, minkä Doctor Strange – sekä elokuva, että nimihahmo – tekee loistavasti on tasapainoilu komedian reunalla. Hahmosta on kiittäminen loistavaa Benedict Cumberbatchia. Jos elokuva ottaisi itsensä liian vakavasti, lopputulos olisi helposti lähinnä b-luokan ryppyotsainen Harry Potter -kopio. Jos huumorivaihde lipsahtaisi liian isolle, tuloksena olisi tahatonta kohellusta. Nyt tasapaino on lähes täydellinen. Kyllä, elokuva on hauska, mutta huumori on vivahde tummassa kudoksessa.


Marvel's Doctor Strange
Efektien juhlaa ja täydellinen pääosa

Doctor Strange oli ensimmäinen elokuva, jonka näin Finnkinon uudessa Scape-salissa. Valkokangas on Finnkinon mukaan Pohjoismaiden suurin. Tämä oli niitä elokuvia, jotka tarvitsevat suuren kankaan. Visuaalinen tykitys on henkeä salpaavaa ja tällä kertaa 3D:kin oli täysin perusteltu ratkaisu. Terveisiä vaan päätoimittajalle. Ensimmäinen vierailu toisten todellisuuksien puolella on matka Dalin maalauksien kautta psykedelian syövereihin. ”Mitä siinä teessä oli?”, Strange kysyy. Pohdin samaa cokiksestani. Enkä edes juonut sellaista. Myöhemmät taistelut peilitodellisuudessa, jossa Inceptionissa nähdyt todellisuuden muokkaukset on taivutettu potenssiin kymmenen, pyyhkivät tajunnan lopullisesti mukaansa. Älkääkä huoliko, nämä velhot eivät taistele paiskomalla toisiaan kohti valokeiloja. He lataavat liian mahtavat loitsut käsissään oleviin esineisiin ja käyvät lähitaisteluun. Kun painovoimaa ei tarvitse totella, kamppailu saa uusia ulottuvuuksia. Pyydän tuotakin lausetta anteeksi.

Haluaisin yrittää kuvailla edes jotain siitä, mitä valkokankaalla tapahtuu, mutta se on mahdotonta, ainakin minulle. Totean vain, että tuollaista visuaalista tykitystä ei ole koskaan nähty ja efektejä tehdessä on käytetty enemmän mielikuvitusta kuin aiemmissa Marvelin elokuvissa yhteensä. Lisäksi tekijöiden estetiikantaju on ollut täysin omaa luokkaansa. Menkää itse katsomaan. Isoimmalta ruudulta, miltä mahdollista.

Tänä päivänä on täysin normaalia, että isojen elokuvien ensi-illat päätetään ennen kuin käsikirjoitusta on olemassa, ja niistä pidetään kiinni. Esimerkiksi viimeisimmän Star Trekin ohjaaja vaihtui ja käsikirjoitus menivät kokonaan uusiksi vain muutamaa viikkoa ennen kuvausten alkua. Ensi-illasta oli pidettävä kiinni eikä aikatauluja muuteta. Ohjaaja Scott Derrickson (Sinister, The Exorcism Of Emily Rose) halusi pääosaan Benedic Cumberbatchin (Star Trek Into Darkness, Sherlock Holmes -sarja, Black Mass, Hobitti-elokuvat), joka ehdottomasti halusi roolin. Ikävä kyllä Cumberbatchin kalenteri oli täynnä kolmelle kuukaudelle juuri silloin, kun kuvausten piti alkaa. Marvelin ratkaisu oli ennenkuulumaton: Doctor Strangen aikataulua muutettiin silläkin uhalla, ettei elokuva valmistuisi ajallaan. Jotain, mitä Hollywoodissa ei yksinkertaisesti tehdä.


Marvel's Doctor Strange

Tämän elokuvan jälkeen ketään muuta on täysin mahdotonta kuvitella pääosan punaiseen viittaan. Cumberbatch on yksinkertaisesti loistava – ja ennenkaikkea inhimillinen. Kuvitelkaa miehen Sherlock Holmes, jolla on huumorintaju. Elokuvan lopputekstien väliin leikattuun kohtaukseen mennessä rooli on lopullisesti hänen. Elokuvan muissa rooleissa Tilda Swinton on käsittämättömän hyvä esittäessään The Ancient Onea, Muinaista. Epätodellinen, lähestyttävä, viisas ja aavistuksen uhkaavakin. Valitettavasti Rachel McAdamsin (niin ikään Sherlock Holmes, mutta Guy Ritchien ohjaamat) pakollinen (ex-)tyttöystävä jää lähes merkityksettömäksi. Samoin käy Chiwetel Ejioforin (12 Years a Slave) velholle. Niminäyttelijöillä ei ole mitä näytellä. Mads Mikkelsen osoittaa jälleen rautaista osaamista Kaeceliuksen roolissa saadessaan yleisön unohtamaan, millaisesta höpönlöpöstä oikeasti on kyse. Enempään hänkään ei saa mahdollisuutta, mutta kaikki NBC:n Hannibal-sarjan nähneet tietävät miehen kyvyt. Harmillista, että niitä ei saatu lähimainkaan täysin käyttöön.

Osa suurempaa kuvaa

Doctor Strange on hyvä elokuva, loistavaa viihdettä, visuaalisesti uskomatonta katsottavaa ja ennenkaikkea Benedict Cumberbatch on loistava pääosassa. Kehotan yleisöä katsomaan lopputekstit maaliin saakka. Kuten Marvelin elokuvissa on aina, Doctor Strangessakin osa kohtauksista on piilotettu lopputeksteihin. Nyt kohtauksia on kaksi ja ne lupaavat Doctor Strangen esiintyvän sekä erään toisen Marvel-hahmon seuraavassa elokuvassa, että todennäköisesti omassa sooloelokuvassaan.

Kunhan vain Cumberbatchin aikataulut antavat periksi.


Marvel's Doctor Strange

Tagit: 

Kommentit

Kun näin trailerin, niin eipä herättänyt minkäänlaista mielenkiintoa. Mutta nyt kun luin tämän, niin voisihan tuon katsoakkin.

Minulla on sama ongelma monen nykyleffan kanssa. Niitä myydään 1:30-mittaiseen traileriin koostetulla kasalla potkismätkispampamia. Vaikka elokuva sisältäisi muutakin kuin räjähdyksiä ja hakkaamista, siitä ei mainita ja pätkä saa automaattisesti väärän tuomion "tarpeeton".

Heh, tilanne on vielä paljon pahempi.

Trailereitahan näkee nykyisin kauan ennen kuin elokuvan jälkituotanto - tai välttämättä edes kuvaukset - on saatu pakettiin. Ei siinä, että trailereissa näkee keskeneräisiä efektejä (efektien muuttumisen bongailu trailerista elokuvaan on oma lajinsa nykyään) taikka kohtauksia, joita itse elokuvassa ei ole lainkaan...

...mutta kun niiden trailerien sisältö päätetään jo käsikirjoituksen perusteella, eikä ohjaajalta paljon kysellä, vastaako tämä sitä elokuvaa, mitä sinä olet tekemässä. Eli mainoksen sisällöstä päättää eri taho, kuin tuotteesta ja vielä ennen kuin tuote on valmis.

Olisi ihme, jos traileri - ainakaan se ensimmäinen - oikeasti vastaisi elokuvan sisältöä. Siksi minä linkitän juttuihini mieluiten 2# tai 3# trailerin, ne on yleensä valmiimmasta materiaalista ja lähempänä lopputulosta, kuin se 1#.