Elokuva-arvostelu – BATMAN Dark Knight Rises – Warner Bros

Viittamies Nutullaan

Vaikka AudioVideo-sivusto pyrkii tuomaan uusia juttuja esiin positiivisesti, niin joudun jo toistamiseen (Prometheus) täräyttämään täyslaidallisen negatiivista kritiikkiä pitkään odotetulle elokuvalle.

Minulle Batman on aina ollut se supersankari. Varsinkin realistisimmat ja synkimmät tarinat edustivat aikanaan sarjakuvien parhaimmistoa. Onneksi Christopher Nolanin trilogian pari ensimmäistä osaa palauttivat lepakkomiehen takaisin Gotham Cityn varjoisemmille kujille. Finaalin odotukset nousivat monilla pilviin.

"Ihan kaikkea, mitä Mikki Hiirelle
voi piirretyissä tapahtua, ei
ole pakko laittaa Batman-leffaan."

Trilogian kolmas osa on kuitenkin enemmän katuojassa lotraamista, kuin pilvilautoilla seilaamista. Epäuskottavuus on viety nyt aivan uusille tonteille. Toisaalta, onhan Mikki Hiirikin sarjakuvahahmo, mutta ihan kaikkea, mitä Mikki Hiirelle voi piirretyissä tapahtua, ei ole pakko laittaa Batman-leffaan.

Myös juoni oli jämäkkä ja tiivis kuin hattara. Olen siviiliammatiltani fysioterapeutti ja katselin hilpeänä Bruce Waynen saamaa ”kuntoutusta”, päävihulais-Banen hakattua miljoonaperijän pilliruokintaan. Murjominen halvaannuttaa Waynen, mutta ruoto laitetaan kuntoon hirvittävällä nyrkin iskulla selkään, koska kuulemma yksi nikama törrötti pahasti siirtyneenä. Hetken päästä äijä treenaa taas kuin huippu-urheilija. Vastaavaa älyvapaata purjehtimista on oikeastaan koko elokuva. Poliisivoimatkin näytetään, taas, korkeintaan simpanssin äo:lla varustettuina.

Huvittavuuden huippu lienee kohtaus, jossa Batman ahdistelee panssariautoa lentävällä härvelillään. Auto tippuu sillalta ja tietenkin ohjaamossa olleille käy kalpaten, mutta kas kummaa Batmanin frendi, poliisisetä Gordon hyppää auton takaosasta täysin vahingoittumattomana, mukana seikkailleen ydinpommin tikitellessä takaboksissa kaikessa rauhassa! KAPOW! BANG! THWACK!

Gotham Citykin on kuin mikä tahansa amerikkalainen kaupunki (New York). Mitään uhkaavaa tai futuristista ei ole onnistuttu loihtimaan. Siksi kai (todella vähän ruutuaikaa saaneen) Batmanin ja hupsun kissanaisen touhut näyttivät paikoitellen melko friikiltä. Kuvitelkaa nyt kumipukuinen hiippari pomppimassa vaikka Tampereen Koskikeskuksen katolla.

Elokuvan loppu herättää myötähäpeän väristyksiä. En paljasta ihan kaikkea, mutta olisin lähtenyt salista kesken pois, jos erään elokuvan hahmon tulevaa alter egoa olisi alettu vihjailemaan aiemmin. Samalle viivalle yltää vuosikymmenen takainen Apinoiden Planeetan loppu, jossa apina laskeutuu hiustenkuivaajaa muistuttavalla aluksella maan kamaralle.

Älkää ymmärtäkö väärin, Dark Knight Rises on mitä mainiointa kuolevaisuuden ajatuksen torjumisaikaa, vajaa kolme tuntiakin menee kuin siivillä. Minua enemmän elokuviin erikoistunut lapsuudenystäväni tiivisti kritiikin leffasta nasevasti kahteen sanaan: viihdyttävää paskaa. Nolanin trilogia teki hienon kulttuuriteon, nostaessaan Batmanin takaisin supersankareiden ykkösketjuun, mutta Grande Finale meni nyt vähän munilleen.

Teksti: 
Tagit: 

Kommentit

Mikä ihmeen nuuttamies...

Ou nou, kaveri mursi koodin.