Minäkin olin pelkäämässä siellä Pyhäjärven kaivoksessa, yhtyeen levynjulkistamiskeikalla elokuussa 2007. Kun päällä oli melkein puolitoista kilometriä kiveä ja muuta maa-ainesta, niin kyllä siellä hiki tuli muutenkin, kuin maalämmön vaikutuksesta. Guinnessin ennätystenkirjaan Agonizer sai kiinnityksen otsikolla ”deepest concert underground”.
Nelimiehiseksi kutistuneen Agonizerin melodisessa heavyssa on viitteitä powermetalliin ja perinteiseen hard rockiin, mutta vaikka sen musiikki ei koneen osia uusiksi keksi, niin pitkään yhdessä kuljettu musiikillinen taival on hionut yhteissoundin omaleimaiseksi ja rullaavaksi.
Iloisesti laukalla
Digisinglenä julkaistu Trooper on jännä kappale. Ensimmäisen kerran, kun laitoin sen soimaan, olin hieman kummissani. Tavallaan potki, mutta ihmettelin miksi ei kolise sen enempää? Mutta, niin kuin oikeasti hyvien biisien kohdalla aina silloin tällöin tapahtuu, isku tulikin vasta noin viidennellä kuuntelukerralla. Nyt kuuntelukertoja on takana ainakin 50, ja on se vaan niin, että ne piirtävät kellä on liituja. Härskisti powermetallina ilman kikkailuja nauhalle soitettuna se on energinen esimerkki siitä, että ei nykyheavyn tarvitse olla tasapäistettyä puristepuuroa. Kuunnelkaa ihmeessä Trooper ja antakaa sille muutama kerta aikaa tahmaantua aivojenne musalokeroon, niin tiedätte, mistä kirjoitan.
Taas sana Trooper muuten kummittelee kirjoituksissani. Juurihan arvostelin Iron Maidenin Trooper-oluen. Varmasti kaikilla raskaan rockin ystävillä on Trooper-sanasta vain yksi assosiaatio. Automiehet muistanevat Isuzu Trooperin, mutta siitä tuskin Agonizer on nimeä napannut. Olisiko kuitenkin käynyt niin, että kappaleen työnimi olisi vaan jämähtänyt lopulliseksi nimeksi. Parhaiten sen taitavat tietää bändin äijät. Soitto kitaristi Jari-Pekka ”Jasso” Perälälle valaisi asiaa.
Hienoa, kun olette taas heavykartalla. Ruuhkavuodetko pitivät teitä pimennossa, vai mikä maksaa?
”Joo, tässä on tosiaan ikää tullut ja perheitä perusteltu, mutta Agonizeria ei missään vaiheessa olla oltu kuoppaamassa. Soittamisen iloa ja paloa on taas kovasti ja innolla olemme uusia biisejä toiselle levyllemme äänitelleet.”
Mitäs hittoa, kappaleen nimi on Trooper. On tainnut työnimi jämähtää lopulliseksi nimeksi?
”Joo, heh, näin siinä muuten kävi, eli kappalehan ei ole aivan uusi, ja olemme soittaneet sitä erinimisenä keikoilla, mutta jotenkin ajattelimme, että eipä taas oteta itseämme turhan vakavasti ja täräytetään se alkuperäinen nimi lopulliseksi nimeksi. Muutenkin me ollaan opittu suhtautumaan musaamme kevyemmin, ja ei niin hirveästi genrerajoista tai muotijutuista piitata. Siksikin Trooper on hyvin retrohenkinen ralli. ”
Iloisempikin se on, kuin aiemmat kappaleenne. Onko tekemisen ilo tuonut ratkiriemukkuutta musiikkiinkin?
”On joo, intoa piisaa, mutta tulevalla levyllä tulee olemaan aivan laidasta laitaan kaikkea. Levyllä tullaan kuulemaan kaikenlaista, tosi synkistä hitaista biiseistä aina rajuihin tykityksiin. Koetamme biisien kirjollakin välttää johonkin muottiin jämähtämistä.”
Pasi Kärkkäisen laulu on edelleen todella jämäkkää kuultavaa. Hän tuo äänellään todella jännän kontrastin musiikin ja laulumelodioiden välillä. Tuntuu miehen ääni vaan äijäytyvän ja komistuvan vuosi vuodelta.
”Hitto, just äänitettiin yhtä uutta kappaletta ja siihen tuli todella korkealta menevä laulumelodia. En uskonut Pasin pystyvän millään moiseen, mutta niin vaan kaveri veti sen ykkösellä purkkiin. Useampi suu loksahti studiossa auki. Mies todellakin on todella kovassa vedossa.”
Olen kuulevinani jotain klassisen musiikin elementtejä Trooperissa, kuulenko väärin?
”Ei niitä sinne ihan tarkoituksella ole viljelty, mutta sellaisia viiden pennin Yngwie Malmsteen -soolojahan ne on.”
Taas sitä maankuulua vaatimattomuutta, Perälä on mielestäni yksi Suomen kovimmista heavy-kitaristeista (toim.huom.).
Uusi levy siis tulossa ensi vuonna. Mites keikkoja onko miten suunnitteilla?
”Kyllä tässä pikkuhiljaa vetristellään ja takuulla keikoillakin Agonizeria taas nähdään.”
Kommentointi suljettu.