Messuraportti DigiExpo ja HifiExpo 2.11.2012

Harrastajan mekka

Viikonlopun ehdoton ohjelma on Suomen suurin vuosittainen hifitapahtuma, HifiExpo. Siellä ja samaan aikaan olevassa DigiExpossa olisi katsottavaa vähintään koko viikonlopuksi. Messuja on jäljellä onneksi vielä kaksi päivää eli jokainen halukas ja kiinnostunut pääsee ihmettelemään tarjontaa.

Pelkkä HifiExpo on jo niin iso, että siellä voisi kierrellä ihailemassa ja ihmettelemässä ihan koko viikonlopun, isojen hallien DigiExposta löytyy sitten vielä lisää. Tämä on tekosyy, mitä käytän, kun tämä raportti on vain kalpea haamu siitä, mitä kaikkea messuilta oikeasti löytyy.

Eivätkä messut ole pelkkää laitetta laitteen perään, ne ovat myös sosiaalinen tapahtuma. Koskaan muulloin ei saman katon alla ole yhtä paljon alan ihmisiä kuin nyt. Hengenheimolaisia, jotka ymmärtävät, mistä intoilet kun puhut laajakaistan koherenssista, leffahuoneen akustoinnista tai kaiuttimien sijoittelun tuomista muutoksista. Vai väitätkö, että voit keskustella näistä sujuvasti naapuriesi kanssa?

Messuilta löytyy myös paljon AudioVideo.fi:n ahkerimmille lukijoille tuttuja tuotteita kuten Pebble Audion langaton tiedonsiirtojärjestelmä (klikkaa oransseista linkeistä itsesi testeihin). Nyt niitä on siis mahdollista käydä kuuntelemassa omin korvin.

A-Sound Concertina on valmistajan toinen malli, hintaa noin puolitoista tonnia - puolet ensimmäisenä esitellystä Classic-koneesta. Oikaesti kova juttu, jos tämä pääsee tuotantoon ja markkinoille - kotimaisista vahvistimista kun ei tosiaan ole ylitarjontaa.













Amphion on uppoutunut syvälle äänenlaadun parantamisessa. Valmistaja pyrkii saamaan musiikin tekijät ja kuuntelijat samalle linjalle. Kuvan Two-15 toimii monessa studiossa työkaluna ja vastikään tuotetun materiaalin kuuntelu nyt messuilla samoilla kaiuttimilla hämmästytti kyllä. Two-15 loihti todella läsnäolevan ja elävän esityksen Anna Puusta ja Chisusta messuhuoneeseen. Kuopiolaisten suunta on selvästi erittäin terve.

Aalto-yliopiston eli ex-TKK:n Audiopoli on Otaniemen teekkarien jengi. Jorma Salmen heille suunnittelema Anni-kaiutin on saanut ääritukevan valualumiinikotelon ja "hieman isompi" malli on Genelecin kanssa yhteistyössä kehitetty uusi pääkaiutin Kinopoliin, Audiopolin leffatilaan. Pikakuuntelun perusteella Seas- ja BMS-pohjaisen kaiuttimen ei tarvitse hävetä yhtään eksoottisempia serkkujaan. Ääni oli varsin värittymätön ja vaivaton.



AudioQuest Dragonfly, USB-tikun kokoinen laadukas DA-muuntimen ja kuulokevahvistimen yhdistelmä. Tätä pienempää ja kevyempää apua kannettavaan äänentoistoon tuskin löytyy. Ongelma onkin se, että vaikka äänenlaatu olisi kuinka hyvä, riittääkö USB-tikun uskottavuus puolustamaan 249e hintalappua.

Turkulainen Aura Audio tarjosi ehkä messujen rumimman 2.1-järjestelmän. Mutta silläpä on jotain muuta vähäisen design-hengen vastapainoksi. Valmistaja pyrkii viimeiseen saakka välttämään resonaattoreita kuten refleksikoteloa. F3-pääkaiutin koostuukin 12-tuumaisesta bassosta suljetussa kotelossa ja kolmesta kolmituumaisesta korkeaäänielementistä. Lattialla oleva ylikokoista sohvapöytää muistuttava Fsub-subbari kätkee sisäänsä kaksi 18-tuumaista ja laskostetun torven. Alarajataajuus on ilman huoneboostia 30Hz. Kaiuttimien herkkyydet ovat 100dB ja 101dB. Kun tehonkestoa on hurjasti niin on selvää, että näillä täyttäisi isommankin tilan säröttömällä äänellä. Hyvin mielenkiintoiset ratkaisut, joihin pitää palata ajan kanssa.









Vain pari päivää sitten testissä ollut Aurelia Aniara soi kauniisti hyvin edullisen Onkyo/Teac-elektroniikan tukemana. Kaikki, jotka ette usko testikommentteja, mars kuuntelemaan itse.

Stereo Helsingin Burson-kuulokevahvistin on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaikille, jotka eivät voi nauttia vapaasta kaiutinkuuntelusta vaan kuluttavat musiikkinsa luurit päässä.














B&W näyttää onnistuneesti esimerkkiä, miten kaiuttimista tehdään yhtä aikaa tosi söpöt ja tylyn ärjyt. Mattamusta pinta toimii erittäin hyvin.

DSPeaker joutui tekemään Servo 300Pro -kaiuttimestaan lattiamallin jenkkien markkinoille. He kun eivät suostu maksamaan, jos kaiutin on pieni. No, amerikaanot saavat sitten vähän lisää tyhjää kotelotilavuutta henkiseksi tyydytyksekseen.

Epsonin tuore EH-TW9100 vastaa varsin moneen vaativan kotiteatteriharrastajan toiveeseen. Kuvanlaatu on toki erittäin hyvä, mutta erittäin isoja bonuksia ovat ISF-värikalibrointi ja tuki anamorfiselle linssille. Linssiä ei tarvitse ottaa koskaan tykin edestä pois vaan projektori osaa näyttää kaiken materiaalin oikein 2.37:1-kuvasuhteisella ja 1920x1080 resoluutioisella kuvalla. Tunnelma on siis sama kuin oikeassa teatterissa, kuvan korkeus pysyy koko ajan samana ja leveys vain kasvaa siirryttäessä kohti oikeaa leffamateriaalia.

Genelec sai varmaan varoituksen viime vuonna siirrettyään 1036A-leffasetillä hotellin perustukset paikoiltaan. Tänä vuonna samassa tilassa on 7.4-järjestelmä, joka koostuu seitsemästä upotetusta 8260A-pääkaiuttimesta ja jokaisen seinän puoliväliin upotetusta 7271A-subwooferista. Kyllä, se oli varsin vakuuttava. Ja kyllä, se kuulosti muutenkin erittäin hyvältä.

Uusi Genelecin kotikäyttöä silmälläpitäen suunniteltu G-sarja on monen odottama. Pari kuukautta menee vielä ennen kuin kaikki mallit ovat tarjolla kaupoissa.





















Mokomakin Hifiharrastajat Ry:n väki soitteli vain kaikessa rauhassa musiikkia kaiken messuhälinän ja -härdellin keskellä. Hyvin epäilyttävää.

Harman/Kardon haluaa mukaan kuulokemarkkinoille. Premium-henkeä ja lähetinpään laadun tunnistavaa Bluetoothia saa noin 250 eurolla. On, on niitä halvempiakin kuulokkeita olemassa. Mutta niissä roikkuu se johto.

Tämä kuva antaa täysin väärän kuvan Ideafix-firman toiminnasta. Heidän pointtinsa on nimittäin tehdä äänen- ja kuvanlaadullisesti hyviä huoneita, joissa elektroniikan olemassaoloa ei edes arvaa.

Idealpointin Pirkka soitteli 845-putkisella Yarlandilla "Tommin kaiuttimia" ja välillä HM-97dB-kaiutinparia, jolla aloitin oman matkani herkkien PA-elementteihin pohjautuvien laatikoiden rakennusohjeissa.

KEF Blade on kummallinen lippulaiva. Se on kaunis ja hintalapultaan ison firman tuotteeksi täysin järjellinen. Äänenlaatu on kyllä ihan aitoa lippulaivatasoa.

Marantz Consolette vahvistaa väittämääni siitä, että yhdistelmälaite voi kuulostaa paremmalta kuin saman hintainen erillislaitteisto. 999 euron hintalapulla saa langattoman musiikin siirtymisen soittopelille ja erinomaisen viimeistelyn. Radionkuuntelijalle Consolettessa on niin netti- kuin FM-radiokin, CD-soittimen luukkua muistuttava kohta avautuu muutaman sentin ja tarjoaa i-dokin. Mutta eiköhän se langattomuuden aika ala oikeasti nyt olla käsillä eli annetaan dokin vain pysyä kiinni.







Marten on joka suhteessa aitoa highendiä. Keraamiset elementit, hieno äänenlaatu ja viimeistely, joka saa lakatun puulattian näyttämään traktorinrenkaan alle jääneeltä lastulevyltä.























Monitor Audio Sound Frame tuo hyvää äänenlaatua ja hauskaa sijoitettavuutta samassa paketissa. Kaiuttimen etukangas voi olla valkoinen tai sitten koko kaiutin voi toimia tauluna, johon saa valita haluamansa kuvan.

MR Hifillä Shelter 301 II kynsi vinyyliuraa kunnialla. Tai ehkä AVID, SME, E.A.R. ja Martin-Logan -jatkolla oli oma osuutensa äänenlaatuun, jonka ei juuri tarvinnut naapurihuoneita hävetä.

Tuore Naim UnitiLite -yhdistelmälaite on saatavana alkaen 2 100 euron hintaan. Silloin se toistaa CD-levyt ja kaiken mahdollisen verkosta. Lisähintaan tarjoillaan myös perinteinen FM-viritin.

Amphionin kaiuttimen ja MacBookin väliin on kiilautunut NuForce DDA-100. Se on tavallaan suuritehoinen DA-muunnin. Tai siis toisaalta siinä ei ole DA-muunninta ollenkaan. Digitaalisignaali ohjaa suoraan PWM-päätevahvistinta eli signaalitie ei juuri suorempi voisi olla. Ei, se ei maksa tonneja vaan yhden puolikkaan.












Etualalla Paradigmin huippusubbari, kuusi kymppituumaista ja 4,5 kilowattia sulakkeenpolttavaa tehoa. Taustalla Anthemin lippulaivaelektroniikkaa kotiteatteriin alan miehet.

















Pathos Musiteca liittyy highend-musiikkiserverien joukkoon. Ison kosketusnäytön koneelle luvataan Endorphin-soittimen äänenlaatu, tai jopa parempi.

Penaudio Sinfonietta soi Apoll Acoustics MA-1.0:n ja PSU-1:n siivittämänä, mutta nopeaa ja läpikuultavaa sointia mielenkiintoisempi oli oikeastaan uusi pihlaja-viilu pintavaihtoehtona. Kun hyvin kapean ja syvän kaiuttimen kylkeä katsoo, ihmetyttää tosissaan, että onko tämä ensimmäinen kerta kun tätä kaunista puuta on älytty käyttää.

















Polarvoxin miehillä on runsaasti hifialan kokemusta joten he soittavat musiikkia peleillä, jotka eivät ole nekään ihan noviiseja. McIntoshia on tehty yli 60 vuotta ja kotimainen Gradient, jolta olivat soitossa vuoronperään Evidence, Revolution ja kuvan 5.0, on sekin jo lähes 30-vuotias.

Profelin Pro-sarjan suurin PS80 on juuri uudistumassa. Diskanttielementti on vaihtunut ja hulahtanut loivan suuntaimen pohjalle. Näistä kuullaan vielä.

Rotel on monelle merkki, joka välttää turhaa trendien perässä kimpoilua viimeiseen saakka. Siihen ajatukseen on hyvä peilata sitä, että tämä laitteen etulevyssä lukee Rotel ja takalevystä nousee ylös WLAN-antenni. Jos vielä tämän jälkeen kehtaat väittää, että langaton korkealaatuinen tiedonsiirto ei kuulu musiikinkuunteluun niin oikea paikka sinulle on museon varaston takahuone.

Äärimmäisen hyväntuuliset Scandynat ovat saaneet uuden maahantuojan, Simex Oy:n. Palaamme aiheeseen.

80-tuumainen Sharp LC80LE646 viidellä tonnilla ja siihen Cerwin-Vega! VE-12F -kaiuttimia 300 euroa kipale. Viidellä Cerwarilla saisi äänen, joka on samaa kokoluokkaa kuin tv:n kuva.


























Stars and Stripesin kaverit olivat ottaneet mukaansa pienen hotellihuoneen akustiikkaa silmälläpitäen hieman liian runsasbassoisen kaiuttimen. No, somerolaisveijarit ohittivat ongelman akustoimalla kunnolla ja sijoittamalla kaiutinparin lähes keskelle huonetta. Miehet myös ihmettelivät vuoronperään ja välillä yhteen ääneen, että näköjään levytön soitinkin voi olla todella hyvän kuuloinen.

Sunfire Atmos on häviävän pieni subwoofer, elementit - yksi aktiivinen ja toinen passiivinen - ovat vain 6,5-tuumaisia. Mutta niille luvataan lähes kahden tuuman iskunpituus. Jos pieni koko on ehdoton vaatimus, tämä saattaa olla todella kova peli laatubasson ystävälle.









Tesslor Model 601. 300 euron putkiradio nykypäivään. Ei, ei pelkkää somisteputkea vaan päätevahvistin on oikeasti putkilla tehty - sen myös huomaa lämpenemisen määrästä. Aito asia epäaidolla hintalapulla. Tahtoo.












Laatulaitteen Triangel-kattaus tarjosi ehkä blingiäkin yllättävän paljon, mutta ei järjestelmää voinut moittia ilmavuuden tai kuulauden puutteesta.

Laajakaistaa ja takaaladattuja torvikoteloita. Tästä eivät henki, lookki ja soundi enää klassisemmiksi muutu.

Wigfoamin pirteän muotoiset ja väriset akustointilevyt ovat saaneet pienen lisäjujun itseensä. Uusi kiinnitysmekanismi on magneetilla eli toisaalta levyt saa muuttaessaan helposti mukaansa ja toisaalta päinvastoin kuin liimattujen levyjen kanssa pieni hienosäätö asennossa on hyvin helppoa myös asennuksen jälkeen. Seinään asennettavat neljä pyörylää voi kiinnittää kaksipuolisella teipillä tai pienellä ruuvilla, hyvin kätevää.

Sinulla todennäköisesti on edelleen CD-levyjä ja ehkä haluat kuitenkin siirtyä nykyaikaan ja nauttia niin verkkolevylle säilötystä musiikista kuin nettiradioiden musiikkitarjonnasta. Yamaha CD-N500, CD-soittimen ja verkkosoittimen yhdistelmä, on passeli ratkaisu. 699 euron hintalappukaan ei kaada maailmaa.

Se aloituskuva, Moonin elektroniikka soittamassa Stereo Helsingin isommassa huoneessa kolmitie-PMC:tä. Suosittelen lämpimästi tutustumista.

PS. Kaikki messuilla kävijät, mitkä olivat mielenkiintoisimmat tuotteet/konseptit? Eli suoremmin kysyttynä, mitä messutarjonnasta olisi aiheellista ottaa lähitulevaisuudessa artikkelien aiheiksi?

Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Tagit: 

Kommentit

"Vain pari päivää sitten testissä ollut Aurelia Aniara soi kauniisti hyvin edullisen Onkyo/Teac-elektroniikan tukemana. Kaikki, jotka ette usko testikommentteja, mars kuuntelemaan itse."

Kävin, kuulin ja Aurelia voitti. En olisi kuulematta kyllä pystynyt uskomaan että se pärjää ihan tosissaan kaiuttimien raskaalle sarjalle. Tämä oli meikätytölle hifipuolen upein kokemus.

Itseäni kiinnostaa nuo accutonin keraamiset elementit, kun elementit maksavat ~1000euroa, niin kuuluuko se euromäärä äänessä? Esimerkiksi seas excel ja scan-speakin revelator ovat aika halpis merkkejä accutoniin verrattuna.

Kaiuttimen soundi on kiinni hirveän monesta tekijästä. Taajuusbalanssi eli äänensävy, suuntaavuus, kotelodiffraktiot, kotelon soiminen, kompressio, särö, vaihekäyttäytyminen jne. On aika mahdotonta nostaa sieltä esille yhtä asiaa, joka olisi vastuussa kaikesta soundissa. Osaava suunnitteljia pystyy hyödyntämään monenlaisia asioita saadakseen haluamansa lopputuloksen.