Keikkaraportti – Rival Sons – The Circus 25.11.2014

Rival Sons

Komeaa katseltavaa ja kuunneltavaa, sielukasta retrorokkia saarnasmiehen kera. Aiemmin tänä vuonna Suomessa käydessään Rival Sons esiintyi Hartwall Areenalla Aerosmithiä lämpäten, tällä kertaa miehet vetivät tuvan täyteen The Circuksessa.

Lavalle tepastellut Jay Buchanan laulaa:

”Let me in. I know you want to.”

No tietenkin, sisään vain. Rival Sons on viisivuotisen uransa aikana ehtinyt käydä Suomessa jo moneen otteeseen ja suosio kasvaa koko ajan, sen todistaa myös The Circuksen täyttänyt yleisömeri. Ja mikäs ihme se muutenkaan on, bändi kuulostaa hyvältä, vetää retrorokkimanööverinsä taidolla ja nokkakoristeena toimiva laulaja Buchanan on karismaattinen yhdistelmä gospelsaarnaajaa ja rokkistaraa.

Circuksen keikka oli tasainen ja hyvin rullaava, mutta se ei minusta Rival Sonsin paras ollut, liekö keikkapaikka vaikuttanut fiilikseen. Esimerkiksi parin vuoden takainen Rock The Beachin ulkokeikka jyräsi hurjan hypnoottisena vieden ajan ja paikan tajun – eikä bändi kuitenkaan ole siitä ajasta huonontunut, päinvastoin. Nytkin itse bändi oli rautaa ja keikan aikana pääsi ajoittain nauttimaan räjähtävistä lehahduksista bluesrockin ja ja gospelin sekaiseen jytinään.

Rival Sons – Keep On Swinging

Keikkasetistä löytyi eniten uusimman levyn biisejä ja ne pärjäsivätkin hienosti, esimerkkeinä mainittakoon sähäkät Electric Man ja Open My Eyes. Setti tavallaan kuitenkin rakentui oman suosikkini Head Down -levyn muodostamaan rankaan. Keikka alkoi You Want To -kappaleella ja päättyi fiilistelevään Jordaniin ja Keep On Swinging -biisin optimistiseen energiaan. Samalta levyltä on myös keikan ehdoton helmi, kahden kappaleen stoner rock -fiilistelykokonaisuus Manifest Destiny Pt. 1 + Pt. 2, jonka aikana bändin kitaristi Scott Holiday sai todella loistaa omalla makealla fuzz-soundillaan.

Rival Sons - Scott Holiday

Myös bändin nimikkolevyn suoraviivaiset bluesrock-biisit Torture ja Get What's Coming sekä Jordanin rinnalle noussut tunnelmointibiisi Sacred Tongue muistuttivat siitä, että bändin diskografia on täynnä hienoja tuotoksia joista pystyy rakentamaan monipuolisen keikkasetin. Vaikka yleisön kanssa ei tällä kertaa oltu hirmuisen paljon kontaktissa, niin viime aikoina reippaasti keikkoja tehnyt bändi oli hyväntuulinen, eikä kiertueväsymyksestä ollut tietoakaan.

Rival Sonsista tulee selkeästi sellainen tunne, että nyt on aika näyttää miten hyvin miehet pystyvät nousemaan lentoon ja seuraavalle tasolle. En näe mitään estettä sille liidolle, sillä bändi tuntuu lämpimältä, kokonaisuus toimii ja mukana on myös omaa sielukasta gospel-kosketusta, joka erottaa Rival Sonsin muista retrorokkityypeistä. Kunhan vain tosiaan pitävät kiinni omasta kulmastaan, eivätkä lähde yhdenmukaistumaan liikaa. Sielua ja särmää pitää olla.

Rival Sons – Open My Eyes

Rival Sons – Jordan

P.S. Loppuun vielä kuriositeettitietoa lähialueen tapahtumista. Rival Sonsin rumpali Michael Miley löysi nykyisen vaimonsa pari vuotta sitten Virossa esiintyessään, ja muutti Viroon perhettä perustamaan. Suorana perhosefektinä virolainen kitaristi Laur Joamets lehahti Nashvilleen viemään uusia mausteita Sturgill Simpsonin kantribändiin. Maailma, yllätyksiä täynnä.

Teksti: 
Kuvat: 
Satu Jäske
Tagit: