Keikkaraportti – Nine Inch Nails – Hartwall Areena 8.5.2014

I would find a way

En olisi ikinä kuvitellut tuntevani oloani rauhalliseksi ja puhdistuneeksi Nine Inch Nailsin keikan jälkeen. Varsinkaan, kun kyseessä oli voimakkaana ärjyvä ja kesytön setti, joka imaisi koko yleisön yhtenäisenä vellovaksi, tiukasti Trent Reznoria seuraavaksi seurakunnaksi.

Poissa on musiikin alttarille tuskaansa roiskiva ahdistuksen seksikäs sekopäinen messias. Tilalle on tullut jotain yhtä väkevää ja kuumaa, mutta aikuisena. Tuskansa käsitelleen miehen magneettinen aura on ehyt ja voimaa hehkuva, enkä ole ihan noin tiukkaa vaikutusta koko yleisöön kokenut millään areenakeikalla. Ei tarvittu välispiikkejä eikä esittelyjä, pelkkä olemus riitti yleisön vangitsemiseen Nine Inch Nailsin Hartwall Areenan keikan ajaksi.

Tämäkin otus oli osa sitä Trentin hikiseen verkkoon joutunutta saalismerta. Virnistelin, irvistelin, hyrisin ja tanssin koko rahan edestä. Jo toisen biisin aikana iski niin tiukka liikutus, että silmäkulmat kostuivat ja huokaisin puhtaasta energisestä onnesta, jota kesti koko keikan. Eikä kyse ollut pelkästään nostalgiafiilistelyistä, tai hurjan hyvästä soundista, askeettisen täydellisestä valoshowsta ja vinkeästi käytetystä ledivideoscreenistä, vaan läsnä oli tuon kaiken ylle levittyvä Trent Reznorin aura, joka tiivisti kokonaisuuden autuaaksi audiovisuaaliseksi toimitukseksi.

Fangirl much? Ehkä vähän, mutta Trent ansaitsee sen kaiken ylistyksen, ja vakuutan kertovani tätä musiikkitoimittajan vinkkelistä.

Nine Inch Nails – Came Back Haunted

Oli hauska huomata, että uuden Hesitation Marks -levyn kappaleet iskevät oikeasti kovemmin livenä kuin levyllä. Tämä on ollut aavisteltavissa konserttitaltioinneista, mutta ennen keikkaa pysyin varovaisen neutraalina uuden kaman suhteen. Mutta todellakin, Copy Of A ja Came Back Haunted olivat livenä yhtä hienoja kuin keikalla soitetut vanhemmat NIN-biisit, Came Back Haunted taisi jopa nousta settilistasuosikkieni korkeimpaan kärkeen. Hurja imu, tiukka rytmi, pörheää groovea ja tihkuvaa seksiä.

"Luovutan, keikka ja
biisivalinnat olivat niin hyviä,
että on ihan turha ruveta
analysoimaan suosikkejaan."

1,000,000, Closer, Reptile, Hurt, Sanctified, The Becoming, The Great Destroyer (hauskan Trent-soolon kera), Somewhat Damaged, Terrible Lie, The Hand That Feeds, Head Like a Hole, Came Back Haunted... Luovutan, keikka ja biisivalinnat olivat niin hyviä, että on ihan turha ruveta analysoimaan suosikkejaan – tuossahan olisi pian koko settilista. Keikka jyräsi kuin ydinräjähdys, toki mukana oli myös suvannekohtia henkevämpää tunnelmointia varten.

Nine Inch Nails koostui tällä kertaa vain neljästä esiintyjästä, Trent Reznorin lisäksi lavalta löytyivät Ilan Rubin, Robin Fink ja Alessandro Cortini. Keikan juju taisikin olla kaikessa tietynlainen askeettisuus, joka ajoittain monistui ja räjähti täyteläiseksi hurmokseksi. Nautinnollisista, hurjista ja katkonaisen menevistä rytmeistä ja konebiiteistä kitaran ja vokaalien karheaan voimaan. Uusi ja vanha tuotanto muodostivat toimivan kokonaisuuden, jonka sovitus sylki yleisön päälle konemusiikin ja kitararouheuden väsymättömän energistä liittoa.

Nine Inch Nails – Hurt

Trentillä näyttäisi muuten olevan pieni Hurt-kirous Suomen keikkojen suhteen. Vuoden 2007 Ankkarock sai silloin vielä villin staran raivoamaan keikan jälkeen takahuoneessa, koska festarijärjestäjät olivat ampuneet raketit ilmaan kesken NIN-kirkonmenojen hartaimman lopetuskappaleen. Tällä kertaa biisin aikana ilmennyt häiriö ei kantautunut lavalle asti, mutta meillä yleisön edustajilla siinä häiriön ympäristössä nyki aika reippaasti – onneksi vain lyhyen aikaa, eikä se onnistunut pilaamaan kokemusta. Järjestysmiehen lattiasta jokusen metrin kerrallaan repimä teippi piti näet aika julmaa ääntä, ja sitä teippiä tuntui riittävän ikuisuuksien ajan. Tuollaisen asian häiritsevyydestä huomasi kuitenkin hyvin sen, miten hiljainen Hartwall Areena oli Hurtin aikana. Nykymaailmassa harvinaista keskittymistä ja hartautta kokonaisen areenan verran. Valtavan karisman vaikutusvaltaa. Ehkä itkin.

Trent Reznor ei ole enää tuskainen ja vereslihainen kärsivä artisti, mutta miehen seesteisyydessä ei ole mitään kesyä ja nössöä. Voima ja luomisenergia ovat tallella, sen sai Hartwall Areena nähdä. Tahdon lisää! Seuraavalla kerralla haastattelu ja kuvaussessio – eikö niin, Trent?

Nine Inch Nails – Sanctified

Nine Inch Nails, Hartwall Areena, 8.5.2014 settilista:

Copy of A
1,000,000
Terrible Lie
March of the Pigs
Piggy
Reptile
The Becoming
Gave Up

Sanctified
Closer
Me, I'm Not
Came Back Haunted
The Great Destroyer
Beside You in Time

Somewhat Damaged
Wish
The Hand That Feeds
Head Like a Hole

Hurt

Nine Inch Nails – Head Like a Hole

Teksti: 
Kuvat: 
Nine Inch Nails
Tagit: