Keikkaraportti, Eric Sardinas & Big Motor, 16.10.2012 Tavastia

Bluesrokkia karismalla - Respect Tradition!

Kävin viime viikolla bändin keikalla ja juttelin slidekitaristi Eric Sardinaksen kanssa. Mies on karismaattinen, energinen, vangitseva resonaattorikitaran kanssa, sydämellinen ja helposti lähestyttävä. Eric on esiintynyt mm. Johnny Winterin, Honeyboy Edwardsin, Les Paulin ja Steve Vain kanssa. Paketti on siis todella tiukka. Millaista musiikkinsa on, millainen oli keikka ja kuka on Eric Sardinas?

Tämä Floridasta syntyisin oleva slidekitaristi sytyttää lavat tuleen staravoimallaan ja musiikillaan, joka on energistä ja monipuolista bluesrokkia kaikenmoisin maustein funkista rajuun etelävaltioiden rytinään. Kaiken pohjalla on perinteitä kunnioittava blues, johon mies on saanut kasteen jo sylivauvana. Miehen kuuma esiintyminen resonaattorikitaran kanssa saa pohtimaan, olisiko tässäkin taustalla jonkinmoista ylimaallista inspiraatiota Robert Johnsonin tienristeystapaamisen tapaan.

Energinen Eric Sardinas on nyt ehtinyt käymään bändinsä Big Motorin kanssa täällä Suomessa tänä vuonna jo kahdesti, kiertänyt muutenkin reippaasti ympäri maailmaa ja tehnyt vuosien mittaan myös kasan levyjä. Sardinas on tehnyt esimerkiksi Black Pearls -levynsä Hendrixin äänittäjä/miksaaja Eddie Kramerin kanssa ollessaan Steve Vain Favored Nations -levy-yhtiön hoivissa. Ottakaa tähän kuunteluun vaikkapa bändin uusin levy Sticks & Stones, niin pääsette sisään Sardinaksen maailmaan.

"Energistä ja monipuolista
bluesrokkia kaikenmoisin
maustein funkista rajuun
etelävaltioiden rytinään."

Eric Sardinaksella on mielestäni kaikki edellytykset nousta urallaan legendojen joukkoon, joista monien kanssa on jo esiintynytkin. Tuo tulevaisuus mitä tahansa, niin juuri nyt mies tekee laadukkaita levyjä ja esiintyy hurjana ja karismaattisena pitkin maailman lavoja. Vaikka miehen välillä palamaan syttyvä kitara kerää paljon huomiota, niin Sardinas on muutenkin ihan aito viihdyttäjä ja esiintyjä, joka saa yleisön puolelleen heti lavalle astuessaan.

Viime viikolla Tavastian tunnelmalliselle lavalle kitaristi ja vokalisti Eric Sardinaksen lisäksi nousivat basisti Levell Price ja uusi rumpali Bryan Keeling. Yleisö koostui pääosin musadiggarimiehistä huokailevien naisten ollessa vähemmistönä. Jälkimmäinen on sinällään aika yllättävää, sillä mies on kuumaa kamaa. Mutta ensimmäinen osuus kertoo tietenkin sen, että miehen musiikki on oikeasti hyvää.

Tyylikkäissä vaatteissa komean kitaran kanssa lavalle ilmestynyt mies veti keikan, jonka aikana saimme kuulla kaikki parhaat biisit. Setti oli tehty muutenkin hienosti, vaihtelua ja dramatiikkaa tuli sylin täydeltä. Sardinas soitti sekä akustisesti että sähköisesti ja lauloi välillä mikkiin, välillä ilman. Kitaraa ei sytytetty tällä kertaa tuleen, mutta Sardinas pisti kitaran kyllä liekkeihin kymmenellä sormellaan, kuten itse totesi yleisön pyytäessä pyrotekniikkaa.

Levell Price

Huomioitavaa on myös Mississipistä kotoisin olevan sympaattisen Levell Pricen päheä basson käsittely. Levell lupasi ennen keikkaa, että lavalla saadaan nähdä rauhallisen ja melko hiljaisen miehen toinen puoli. Mies oli oikeassa, soittonsa oli erinomaista ja kuultiin myös sellainen funkkibluussibassosoolo, että koipiaan ei olisi saanut pysymään paikoillaan vaikka olisi yrittänyt.

Bändillä näyttäisi olevan sama juttu kuin niin monella muullakin, rumpali vaihtuu aika ajoin. Nyt esiintyi vasta hetkisen bändin mukana kulkenut pystytukkainen ja pilkesilmäinen Bryan Keeling, joka hoiti osuutensa mallikkaasti. Eric Sardinas & Big Motor toimi kokonaisuutena sulavasti ja tarjosi tiukkaa bändisoitantaa ja pääsipä yleisökin ottamaan osaa keikkaan, niin laulelun kuin jutustelunkin muodossa. Illasta jäi käteen hyvä mieli ja tiukasti tajuntaan tarttunut musiikki.

Lisää Eric Sardinaksesta voitte lukea tästä haastattelusta, jossa keskustelemme sekä bluesista että sukellamme sielun syövereihin. Also in English.



Haastattelussa Eric Sardinas: Silloin sinulla on blues

Tapasin Eric Sardinaksen ennen Tavastian keikkaansa ja juttelimme musiikista ja maailmasta. Tapasiko Robert Johnson paholaisen risteyksessä? Miten blues määritellään? Mitä Ericin sielusta löytyy?

Mitä musiikkia olet kuunnellut viime aikoina?

"Pidän perustani melko vakaana. Uskon, että kaikki me [bändissä] teemme samoin mitä tulee arvostamamme musiikin alkujuurien kuunteluun, bluesista rokkiin, countryyn, souliin, gospeliin, motowniin. Mutta me myös arvostamme uutta musiikkia ja pyrimme pitämään korvamme auki uuden musiikin ja uusien soittajien varalta. Suljet korvasi tietyiltä asioilta jos et arvosta musiikkia - ja se on jotain, mitä me emme tee.

Joten, mitä kuuntelen, aika lailla kaikenmoista. Aina rootsia, rokkia, bluesia, kaikkea Robert Johnsonista ja Chuck Berrystä Hendrixiin, Led Zeppelin, AC/DC, Thelonius Monk ja kaikkea siitä välistä. Se on mielestäni asia, jonka jaamme, yksi kuuntelee Wild Cherryä, toinen Ray Charlesia ja kolmas George Jonesia. Musiikki on meille monisyistä, me kuuntelemme kaikkea."

Eric Sardinas

Onko jokin levy tai kappale muuttanut elämäsi?

"Elämäni muuttaneita kappaleita on monia. Uskoisin, että jos tämän kysymyksen kysyisi teiltä, sinä, Bryan tai Levell saattaisi vastata, että on ollut niin monia, jotka ovat olleet se kappale, joka on antanut toivoa, rauhaa, rakkautta ja valoa tunnelin päähän. Siitä elämässä ja musiikissa on kyse, kaikki on pohjimmiltaan yhteydessä toisiinsa. Joten vastaus on kyllä. Voinko nimetä yhden, joka vastaisi kaikkeen? En usko."

Miten määrittelet bluesin?

"Sanoisin, että se on osa ihmisyyttä. Se on lähin vastine sydämen sykkeelle. Se tulee sydämestäsi ja sielustasi, toimien yhdyssiteenä. Se on hyvin alkukantainen ja puhdas tunnetila. Blues ei ole surullista, blues on mitä tahansa tunnet, se on soittamista sydämestään. Laulat sitten juomisesta, hyvistä ajoista, huonoista ajoista, tiedäthän, asiat menivät pieleen ja sinun täytyy vain ottaa vastaan mitä tuleman pitää. Sinä voit laulaa siitä, mutta sinun sielusi tekee sen laulamisen. Ja se on tosi sähköistävää ja puhdasta. Se on ihmissydän. Ja siihen minä tunnen yhteyden."

Mitä olet mieltä uusien versioiden tekemisestä vanhoista blues-kappaleista? Kuten esimerkiksi Steve Vai teki vastikään Blind Willie Johnsonin John The Revelatorista. Onko se hyvä tapa tutustuttaa laajempi yleisö ja nuorempi sukupolvi bluesiin? Onko muita ajatuksia asiasta?

"Tapasiko Robert Johnson
paholaisen risteyksessä?
Joka yö, päivittäin.."

"Ehdottomasti [hyvä tapa].

Minä kasvoin Delta, country ja Texas [bluesin] vaikutuksen alaisena. Kun ajattelen Delta bluesia, Charlie Patton, Robert Johnson, Bukka White, se vain jatkaa suoraan ylävirtaan. Country blues, Blind Willie McTell, Texas blues, Lightnin' Hopkins, Hubert Sumlin. No, siinä itse asiassa siirryttiin sähköiselle puolelle, jossa Mississippi ryhtyi roisiksi ja sähköistyi. Ja Chigago. Kun kuulet Elmore Jamesin, Muddy Watersin, Homesick Jamesin, Howlin' Wolfin ja Buddy Guyn... Tämä oli niin väkevää aikaa, kaikki se voimakas energia. Kasvoin kuunnellen tuota kaikkea ja tärkeintä on pitää yhteys noihin alkujuuriin."

Tapasiko Robert Johnson paholaisen risteyksessä?

"Joka yö, päivittäin."

Esimerkiksi Robert Plant on tehnyt yhteistyötä afrikkalaisten ja Lähi-Idän artistien kanssa. Haluaisitko sinä tehdä yhteistyötä muista etnisyyksistä tulevien artistien kanssa?

"Robert on hyvä ystävä. Haluaisin ehdottomasti. Minulla on ollut tiettyjä yhteistyöprojekteja eri tilanteissa, mutta se, mitä tämä bändi on viime levyjen aikana tehnyt, paljon keikkoja, tiukkaa kiertuetta, paljon työtä, paljon musiikkia... minun täytyy keskittyä yhteen asiaan kerralla. Mutta minulla on paljon luovia ideoita ja toivoisin että minulla olisi enemmän aikaa niille. Toivon, että voin toteuttaa niitä, sillä minä tunnen suurta yhteyttä kaikkiin musiikin tyyleihin ja energioihin. Se on paljolti osa sieluani."

Ovatko muusikot muista vanhoista perinteistä bluesin lisäksi innoittaneet sinua, esimerkiksi intialaiset muusikot?

"Todella, Ravi Shankarin tyyli on hyvin tunteikas. Sen kulttuurin voima, energia ja uskonnollinen yhteys musiikkiin, se on samankaltainen monien muiden kulttuurien kanssa, esimerkiksi meidän, ja se on yhteydessä rakkauteen ja sydämeen. Se herättää minussa paljon tunteita ja arvostusta, eikä sen kuvaamiseen löydy sanoja. Hyvä esimerkki on Harry Manx [toim. huom. Harry Manx on opiskellut intialaisen slidemaestro Vishwa Mohan Bhattin alaisuudessa ja soittaa slidekitaran lisäksi mm. Mohan Veena -kitaraa]. Siinä on täydellinen esimerkki bluesin yhdistävästä arvostuksesta. Ja se perusta minullakin on vaikutteideni ja inspiraatioideni suhteen."

Levell Price

Mitä musiikkiformaattia suosit?

"Suosikkini, jolle olemme myös äänittäneet, on analoginen nauha. Lähes kaikki levymme on äänitetty perinteiseen tyyliin ilman tietokoneita. Tuo äänitystyyli vaatii myös rehellisen lähestymistavan. Musiikki, johon rakastuin, ja johon nämä miehet rakastuivat, siinä ei ollut mitään temppuja, ei pelleilyä, kaikki äänittivät nauhalle suoraan sydämestään. Ja se on se, mikä merkitsee ja miten me teemme, emme käytä temppuja. Rehellisenä itselleen pysyminen on tärkeintä."

Onko suuntanne tulevaisuudessakin analoginen?

"Kyllä vain, me lähestymme asiaa aina samasta suunnasta. Kun työskentelet eri tuottajien kanssa, nauhaa ei aina käytetä, mutta vaikka käyttäisit eri formaattia, suhtaudut siihen kuitenkin samoin. Siten se pysyy rehellisenä."

Aikoinaan kun otit ensi askeleitasi muusikkona, tuliko jokin tietty hetki jolloin reittisi valottui sinulle?

"Tiedätkös, se on aika erikoista. En halua kuulostaa laimealta, mutta minun elämässäni on ollut musiikkia jo ennen kuin osasin kävellä. Musiikkia oli kodissani, elämässäni ja se täytti maailmani. En voinut elää ilman sitä. Minä vain satuin törmäämään soittimeeni. Ihan kuin se olisi kutsunut minua ja minä sain siihen yhteyden. Enkä koskaan katsonut taakseni. Ajattelinko koskaan, että näin minä aion tehdä... Minä tiesin, että olin tekemässä jotain, jota tulen aina tekemään. Mutta musiikin teossa on tietty aika ja energia, jolloin selviää pääsetkö rajan yli, ovatko mahdollisuutesi ja intosi riittävät, selviätkö voittajana. Enkä koskaan katsonut taakseni, annoin vain kaikkeni."

Ja tässä sinä olet, seuraamassa tietäsi.

"En koskaan hypännyt kyydistä."

Mikä on ollut tähänastisen urasi kohokohta?

"Urani kohokohta on ollut saada pitää lähellä perheeni, eli yhtyeeni jäsenet, jotka antavat minulle paljon, täydentävät minua ja ovat minulle rehellisiä kanssaihmisinä. Olemme yhdessä perhe, antaen energiaa jonka kaikki näemme. Se on hyvin harvinaista ja vaikea laittaa sanoiksi. Sen yhteisen energian löytäminen on hyvin voimauttavaa. Ja paras asia mielestäni on mielenrauha, saada tehdä musiikkia ja matkustaa kutsumukseni kera."

Se on jotain, joka antaa sinulle enemmän joka päivä.

"Totta, se palaa takaisin sinulle, saat takaisin yhtä paljon kuin annat."

Olet keikkaillut paljon vuosien aikana, mitä se on opettanut sinulle ja mitä neuvoja antaisit toisille muusikoille?

"Ennen kuin sain levytyssopimuksen, tein 200 keikkaa vuodessa, esiinnyin pöydille ja tuoleille, klubeissa ja baareissa. Tiedäthän miten se menee, se on yksi niistä jutuista, sinun täytyy tehdä pohjatyöt. Jaoin tuulilasimainoksia ja lippuja, myin lippuja, tein sitä kaikkea, kukaan ei ole antanut minulle mitään. Tärkein asia on eläminen ja kokemuksen kartuttaminen. Pohjatyöt täytyy tehdä. Et voita lotossa kun on kyse oikeasta musiikista. Ja minä toivon, etten koskaan voitakaan. Mitä minuun tulee, olen juuri niin rikas sydämessäni kuin pitääkin olla."

Eric Sardinas

Niin, teet juuri sitä mitä tahdot, etkä jotain mitä muut haluavat sinun tekevän.

"Juuri niin. Lokeroinnin aikakautena ihmiset haluavat tietää onko tämä bluesia, onko rokkia, onko se sitä, onko se tätä... Tiedäthän, radio ja se kaikki, on harmillista että radion vapaus... Ilman digitaalista radiota asiat eivät olisi ihan samoin, olisit radion poppisoittolistalla tai... se on hankala tilanne. Mutta parasta on se, että ihmiset voivat antaa takaisin sen vapauden ja vallan, jonka yksilönä voit saada. Ja sitä me olemme tehneet, olemme olleet täällä jo niin kauan ja tehneet niin paljon, antaneet niin paljon - antamatta ajatustakaan muulle. Tiedätkö, se on siunaus. Yksi juttu on tuntea olonsa tyydytetyksi, toinen on voida matkustaa ympäri maailmaan tietäen, että teit sen kaiken itse."

Todella paljon keikkailua...

"Joo, paljon. Sinun täytyy vain pitää pääsi kasassa ja tietää, kuka olet. Tässä bisneksessä voit lähteä helposti harhateille."

Onko sinulla settilista, vai valitsetko soittamasi kappaleet fiiliksen mukaan juuri ennen keikkaa?

"Fiiliksen mukaan. Emme koskaan soita samaa settiä tai samoja kappaleita samalla tavoin, vapaus on tärkeää. Kappaleen kuuntelu ja kappaleen rakenteen soittaminen on eri juttu kuin pitää itsellään ilmaisunvapaus ja tuoda näkyville jotain luovaa uutta siitä kappaleesta, sitä me teemme. Annamme sen hengittää ja tunnetilamme vaihtelevat... tiedätkö, soitan kappaleen juuri siten miltä minusta sillä hetkellä tuntuu. Siten rohkaisen muitakin ryhmiä lähestymään musiikkia. Et koputa oveenkaan samoin kahta kertaa, jos olet pahalla tuulella, jos haluat takaisin sisään, jos et tiedä missä avaimet ovat - tuon tuntee siellä oven toisella puolen."

Talo palaa, minkä kitaran pelastaisit?

"Jokaisen, minä lähtisin ulos vasta viimeisenä."

Levell Price

Miten tärkeitä ne ovat sinulle, ovatko ne kuin tyttöystäviä vai...?

"Ne ovat minun jatkeeni, kanavoin kaiken ilmaisuni näiden kitaroiden kautta, pidän niistä kiinni. En tiedä antavatko ne minulle enemmän energiaa jos minä annan niille energiaa, mutta tiedän sen olevan jotain erikoislaatuista."

Hendrix piti kitaran polttamista uhrina ja piti sitä tekoa hyvin tärkeänä. Kunnioitatko kitaroitasi samalla tavoin? Sinun kitarasi eivät kai kokonaan kuitenkaan tuhoudu jos sytytät ne tuleen, mutta...

"Olen minä tuhonnut joitain kitaroita. Mutta tietyissä kitaroissa on mojoa/voimaa ja niiden kanssa ei pelleillä. On kuin joku olisi uudelleensyntynyt kitaran rungoksi. Minä en olisi sama ilman niitä."

Oletko koskaan ajatellut tekeväsi kokonaan akustista levyä?

"Kyllä. Ehdottomasti. Olen pohjimmiltani bluessoittaja ja haluaisin istahtaa tekemään blueslevyn.

Olen niin täynnä puhdasta musiikkia mitä bluesiin tulee, arvostan perinteitä, roots bluesin käsinkosketeltavuutta. Rakkauteni tuohon ja se kaikki, mitä minulla on musiikillisesti sanottavaa, se on minun bluesini. Minun bluesini on se tapa, jolla toteutan itseäni bluesin sisällä. Blues on kuin sormenjälki, kaikilla on omansa. Et voi koskaan kopioida sitä, mutta voit matkia sitä ja voit inspiroitua siitä. Kun löydät inspiroituneen itsesi ja se kaikki yhdistyy sydämessäsi ja musiikissasi, kaikki häviää etkä tiedä mistä se alkaa ja mihin se loppuu. Silloin sinulla on blues."

Interview with Eric Sardinas: That's when you're in the blues

I met Eric Sardinas before his Tavastia gig and we talked about music and the world. Did Robert Johnson meet devil at crossroads? How do you define the blues? What is inside Eric's soul?

What have you been listening to lately?

"I basically keep my roots pretty consistent. I think all of us [in the band] do the same thing as far as listening to the roots of what we appreciate, from the blues to rock to country to soul, gospel, motown. But we also really appreciate and always try to find and keep our ears open for new music and new players. If you don't appreciate music then you close your ears to certain things - and that's something we don't do.

So what am I listening to, I guess a little bit of everything. Always the roots music, rock'n'roll, blues, anything from Robert Johnson, Chuck Berry to Hendrix, Zeppelin, AC/DC, Thelonius Monk and all those places in between. And I think it's one thing we all kind of share, one of us is listening to Wild Cherry, another one is listening to Ray Charles and another one is listening to George Jones. Music is just very fibrous with us, we listen to everything."

Is there an album or song that has changed your life?

"There are a lot of songs that have changed my life. I think asking you this question, you, Bryan or Levell could say that there are so many songs that have been the one song that has given them hope, peace, love, their promise for all the things that they go through. That's what life and music is all about, it's organically connected. So the answer is yes. Can I name one that defines all? I don't think so."

How do you define the blues?

"I would say the blues is a human condition. It's the closest thing to the heartbeat. It's from your heart, from your soul, it's what connects you. It's very primal and a very pure emotion. Blues isn't sad, blues is whatever you're feeling, it's just playing from the heart. Whether you're singing about drinking or about a good time or a bad time, you know, things go bad, things didn't work out, you gotta go down that road. You can sing about it, but it's your soul singing. And that's so electrifying, so pure. It's the human heart. And that's what I connect to."

How do you feel about remaking the old blues songs? Like Steve Vai did recently with Blind Willie Johnson's John The Revelator. Is that a good way to introduce the blues to wider audiences and to younger generation? Any other thoughts on the matter?

"Did Robert Johnson meet
devil at crossroads?
Nightly, on a daily basis."

"Absolutely [a good thing].

I grew up connected so heavily and so deeply with Delta, country, Texas. I mean, when I think Delta blues, Charlie Patton, Robert Johnson, Bukka White, it just moves straight up the river. Country blues, Blind Willie McTell, Texas blues, Lightnin' Hopkins, Hubert Sumlin. Well, actually that moved into electric side of things, it's where Mississippi got nasty and electrified. And Chigago, when you hear Elmore James, Muddy Waters, Homesick James, Howlin' Wolf and Buddy Guy... This was such a powerful time, all the energy so strong. I grew up listening to all that and the most important thing is to connect with that."

Did Robert Johnson meet devil at crossroads?

"Nightly, on a daily basis."

For example, Robert Plant has collaborated with African and Middle Eastern artists. Would you like to collaborate with artists from different ethnic backgrounds?

"Robert is a good friend. Absolutely. I've engaged on certain endeavours in different situations, but with the way this band has been moving in the last few records, a lot of touring, heavy touring, a lot of work, a lot of music... I have to focus on one thing at a time. But I have lots of creative ideas and I wish I had more time for them. So I hope that I can do that, because I really have a connection in a level for all styles and energies of music. It's very much a part of my soul."

"We don't use tricks.
When you keep it real,
that's all that matters."

Have musicians from other old traditions beside blues influencend you, like Indian musicians for example?

"Oh yeah, Ravi Shankar has a very emotional style of music. The power of that culture, the energy and the religious connection to music. It is similar to different cultures, like ours and is connected to love and to the heart. It's so emotional to me and I have so much appreciation and it goes beyond any words. A great example is Harry Manx [ed. note: slide guitarist and Mohan Veena player etc. Harry Manx has studied under Indian slide maestro Vishwa Mohan Bhatt]. It's a perfect example of a blend of appreciation that connects the blues. And that's basically where I am with all the influences and inspirations."

Which music format do you prefer?

"I prefer, and we've recorded in analog on tape. Just all of our CD's have been recorded in a straight ahead fashion, no computers. That recording process also requires an honest approach. The music I fell in love with, what these guys fell in love with, there were no tricks, no bullshit, everybody recorded music on tape, from the heart. And that is what matters and what we do, we don't use tricks. When you keep it real, that's all that matters."

Is analog the route you are going to take in the future too?

"Sure, we always take the same approach. But you know, when you work with different producers sometimes the tape isn't used, but you still approach it the same way if you work with a different format. The honesty is there."

Back in the day when you were taking your first steps as a musician, was there a definite moment when your path became clear?

"You know, it's kind of strange. I don't mean to sound pathetic or anything, but I've had music in my life before I could walk. I had music in my home, in my life and it filled my world. I couldn't live without it. I just happened to take to my instrument. Just like it called me, I connected with it. And I never looked back. Did I ever think this was what I was deciding... I knew that what I was doing was something I was going to do forever. But there's a certain time and certain energy when you're making music - can you actually go beyond, are your chances and your drive going to be enough, can you make it through. And I never looked back, I just gave everything I had."

And here you are, following the path.

"I never got off the train."

"The highlight of my career
has been having the family,
the band."

What has been the highlight of your career so far?

"The highlight of my career has been having the family, the band, that I have been able to keep together, that are giving, fulfilling me, being honest with me as human beings. We are family together, giving an energy that we all see together. It's very rare, very hard to explain. Finding that mutual energy is very, very strong. And my favorite part about it is having peace and being able to make music and being able to travel with the one thing that's been my calling."

That's something that gives you more every day.

"True, it's very circulating, as much as you give you get back."

You have done a lot of touring over the years, what has that taught you and what advice would you give to other musicians?

"I guess what I've done in my life is before I was signed I was playing 200 nights a year, to tables and chairs, in clubs, in bars. You know how it is, it's one of those things, you got to pay your dues. Flyering windshield flyers, handing out tickets, selling tickets, I did it all, nobody has given me anything. The one thing that's important is life and mileage. You got to pay your dues. You don't win the lottery when it comes to real music. And I hope I never do. As far as I'm concerned, I'm as rich as I need to be when it comes to my heart."

Yeah, you're doing what you want to do and not what everbody else wants you to do.

"Correct. In a time of categorization, people need to know is this blues, is this rock, is it this is it that... You know, the radio and everything, it's unfortunate, the freedom of radio... If it wasn't for digital radio now things wouldn't be quite the same, you'd be either in a-list radio pop or... it's a tough place to be. But you know, the best part is that the freedom and power that you as an individual can get, the people can give it back. And I think that's the one thing we've done, we've been here for so long and doing it so much, giving it so much, without any concern for anything else. You know, I think it's a blessing. Because being fulfilled is one thing, also being able to travel the world knowing you did it yourself is another."

A lot of touring...

"Yeah, a lot. You just have to keep your head together and know who you are. Because you can go sideways in this business easily."

Do you have a setlist or do you decide what to play depending on the mood just before the gig?

"On the spot. Never play the same set the same way or the same songs the same way, a lot of freedom, that's something that's very important. Listening to a song and playing a song structure is one thing, but having the freedom, watching something expressive happen with that piece of music, that's what we do. We let it breathe and we feel different... you know, I play the song the way I feel that moment. And that's the way I encourage anyone as a group to look at the music. You're not going to knock the door same way twice, if your upset, if you want to get back in the house, if you don't know where your keys are - you feel it on the other side of the wood."

"Certain guitars have
mojo and you
don't mess with them."

Building is burning, which one guitar would you save?

"All of them, I would be the last one out."

How important are they, are they like girlfriends, or...?

"They are the extension of me, every moment of my expression is put through these guitars, I hold on to them. I don't know if they get me more energy if I give them energy, but I know it's something that's very unique."

Hendrix saw it as a sacrifice when he burned a guitar and thought of it as something really important. Do you respect your guitars the same way? I don't think yours get totally destroyed if you set them on fire, but...

"I've destroyed some guitars. But certain guitars have mojo and you don't mess with them. It's like someone has reincarnated in to the body of a guitar. I wouldn't be the same if it wasn't for them."

Have you ever thought of making a fully acoustic recording?

"Sure. Absolutely. I'm a blues player at the roots and I'd like to sit down and make a blues album.

I'm so engorged in pure music when it comes to blues, I appreciate the roots, the solidity of the roots blues. My love for the way and all the things I have to say musically, I call that my kind of blues. My kind of blues is the way I express myself within it. Blues is like a fingerpring, everybody's got their own. You can't ever duplicate it, but you can imitate it and you can be inspired by it. When you find yourself with all your inspirations and it all comes together in your heart and in your music, it all falls away and you don't even know where it begins and where it ends. That's when you're in the blues."

Teksti: 
Kuvat: 
Satu Jäske
Tagit: