HifiExpo ja Habitare 9.-13.9.2015

Hifimessuja etsimässä

Hifimessujen uusi tyyli ehti saada paljon kitkeriä kommentteja jo ennen messujen alkua. Ei enää soundin rakentamista hotellihuoneeseen vaan kamat levälleen isoon halliin. Ovatko hifimessut - sellaisina kuin me ne muistamme - kuolleet?

Olin vähän yli kaksikymppinen kun kävin ensimmäistä kertaa hifimessuilla Helsingissä. Tapahtuma pidettiin Sociksella jotakuinkin rautatieasemaa vastapäätä ja siellä oli monessa huoneessa eksoottisia hifilaitteita viritettynä toimintaan. Tunnelma oli hurja. Laitteita, joista ei voinut edes lukea suomalaisista lehdistä (HIFI-lehdestä tai Musiikin Äänestä), oli ihan esillä ja niitä sai katsoa ja ehkä jopa koskea.

Tällä perinteellä hifimessut ovat kulkeneet noista ajoista saakka. Hifin ehdoilla, hyvän äänentoiston ehdoilla. Viime vuoteen saakka.

Pakottava tarve uusiutua

On selvää, että jokaisen pitää joskus tuoreistaa olemustaan. Myös hifimessujen. Tarve saada uusia ihmisiä harrastuksen pariin on suuri. Pahimmillaan näytti nimittäin siltä, että hifistien keski-ikä nousee joka vuosi noin vuodella. Joten tälle vuodelle tapahtuma siirrettiin samaan ajankohtaan Habitaren kanssa. Kun koko perhe tulee katsomaan ylipäätään ideoita kotiinsa - huonekaluja ja muuta - niin äänentoisto hoituisi siinä samalla.

"Pieniä toimijoita
ei paikalle tullut."

No, ongelmaksi iski se, että hotellia ei ollutkaan tarjolla vaan kaikki isketään sinne jumalattoman isoon betonihalliin. Voihan sinne tietysti rakentaa tai rakennuttaa kuuntelukopin, jollainen muutamalla olikin. Pienille toimijoille kokonaisuus vain käy mahdottoman kalliiksi ja raskaaksi. Kuusi päivää (yksi rakennuspäivä ja viisi messupäivää) oma putiikki kiinni ja messulasku on hinnat alkaen -tasolla varmaan kymppitonnin luokkaa. Eli pieniä toimijoita ei paikalle tullut.

Kirjoittamalla kaikki paikalla olevat laitemerkit peräkkäin saadaan uskottavan suuruinen lista, mutta todellisuudessa varsinaisia näytteilleasettajia on noin kymmenen. Se on suoraan sanottuna aika vähän vastinetta sille 18 euron lipulle. Paikalla toki on muutama herkku, mutta pelkän hifimessukokemuksen perässä minä en tänne kauempaa ajaisi, maksaisi sisäänpääsyä ja mahdollisesti sen päälle railakkaasti hinnoiteltuja ruokia Messukeskuksen ravintoloissa. Eli jos tulette niin tulkaa ainakin vatsat valmiiksi täynnä ja sillä ajatuksella, että myös Habitare on iso osa retkeä.

Jos kaipaatte perinteista hifimessukokemusta niin sitä saatte paremmin esimerkiksi muutaman viikon kulttua Hyvinkää Highend -tapahtumasta. HifiExpo ja Habitare 2015 tarjoavat selailtavaa kokemusta, mutta eivät kovinkaan paljoa syvälle hifiin upottautumista.

Ne herkut

Ok, kokonaisuus on siis edellisiin vuosiin verrattuna valju, mutta mitä ovat ne muutamat herkut, joita paikalla oli? Ja mitä pienempää kivaa messuilta löytyi? Aloituskuvassa on Mareksoundin Suomeen lainaksi saamat JBL Everest DD67000 -kaiuttimet. Pääsin kaksi kertaa kuuntelemaan edellistä 66000-mallia ja oli tämä huonosta huoneesta ja kaikista ympäristöllisistä häiriöistä huolimatta aivan mielettömän hieno elämys. Messujen ehdoton hitti ja todella isolla marginaalilla.

Messujen tuotevalikoimassa oli paljon tuttujakin kamppeita. Klikkaamalla oransseja tekstejä pääsee kunkin testatun laitteen artikkeliin eli lisätietoa on monesta saatavana. HifiExpo ja Habitare 2015 tarjontaa olkaa hyvä:

Genelec 8351A on tarkkailukaiutin hienoimmillaan. Genelecin rakentamassa huoneessa se soi tarkasti ja erottelevasti, mutta en usko kuunteluväsymyksen silti iskevän ensimmäisen puolen vuorokauden aikana. Ei minkäänlaista äksyyttä tai tarpeetonta kipakkuutta.

REL 212/SE -subwoofer vihdoin kuten valmistaja suositteleekin - kaksin kappalein...

Ja jos kaksi neljän tonnin kappalehintaista mörköä ei oikein istu sinulle niin REL Habitat 1 -subbari on sitten varmasti helpompi ratkaisu.

Cambridge Audio on muuttanut nimensä lyhyeksi ja ytimekkääksi Cambridgeksi. Maahantuoja lupaa myös aiempaa lämpöisempää soundia.

Nitrosäiliö puhtaimmillaan.

Ja Nitrosäiliö Anssi Ahosen virittämässä lookissa. Da Bomb -Nitron vieressä Anssin oma kaiutin, joka on esiintynyt ainakin salanimellä "Tommin kaiutin".

B&W:n tuoretta 800-lippulaivasarjaa huputettuna.

Huonekorjauksen pioneeri Lyngdorf.

Sairaan kaunis ja houkutteleva Luxman L-305.

Isompaa Naimia ja pienempää Naimia.

Kolmessa kuvassa yllä Melco-musiikkipalvelin. Litteä tallennusyksikkö, jonka luvataan parantavan oleellisesti minkä hyvänsä verkkosoittimen/streamerin äänenlaatua tarjoamalla perus-NASsia puhtaampaa bittivirtaa.

Melcon Alan Ainslie vääntämällä rautalankaa toimittajalle jitterin olemuksesta.

Sonolux Bepopin jälkeläinen Bepop 2.

Kevyt ja helppo Rega-kattaus. Mukana luonnollisesti Sairaan siisti levysoitin.

Genelec 1238A:t ovat ihan hirveät möröt. Ja hyvin monen tuntemani ihmisen mielestä ihan hirveän haluttavat kaiuttimet. Itseni mukaanlukien.

Anti-Moden 2.0 Dual Coren isoveli Anti-Mode X4:n pitäisi olla noin kuukauden päästä valmis. Vielä parempi huonekorjaus, neljä antokanavaa eli subwooferillisen 2.1- tai 2.2-järjestelmän tuki, runsaasti liitäntöjä, makea kaukosäädin ja makea ulkonäkö. Hintaluokka kuulemma 3 300 euron suunnalla.

Murean Artome, hyvin soiva TV-taso.

Aloituskuvassakin näkyvä JBL Everest DD67000 -kaiutin. Harvoin kaiutin aiheuttaa minulle lämpimiä väristyksiä sisällä, mutta tämä kyllä. Oli pakko käydä varovasti silittämässä 15-tuumaisen basson herkkää paperikartiota kun kukaan ei huomannut.

Konton turvepohjaisia akustoelementtejä oli jälleen hyvin monessa värissä ja muodossa esillä.

Kotimainen Uploud Audio UA1 istuu hyvin moneen paikkaan vaihdettavan Speakerwear-vaatetuksensa ansiosta.

Aurelia Aniara, erinomainen kotimainen pikkukaiutin.

Oikealla seinällä Genelec AIW25:t, vasemmalla sen järeämmät AIW26-isoveljet ja katossa AIC25:t.

Seitsemän vuoden kehitystyön tulos, uusi B&W 800-sarja paljastettuna.

Teksti: 
Kuvat: 
Samu Saurama
Tagit: 

Kommentit

Muistan nuo Seurahuoneen Grandhifi messut. Yhden kerran siellä kävin. Seuraavana vuosina olivatkin sitten edesmenneen Hifilehden messut SAS Royal hotellissa. Ensimmäiset messut olivat hyvin järjestetyt. Myöhemmät eivät niinkään. Uudemmat messut Hifimaailman järjestämänä Messukeskuksen hotellisiivessä olivat jo huonompia. Nyt nämä viimeiset messut olivat kyllä pohjanoteeraus.

Joo, nämä olivat mun ekat hifimessut ja avoin esillepano ihmetytti kyllä heti alkuun.

Oikeastaan Northnuancen Spirot olivat ainoat jotka oli saatu soimaan edes vähän järkevästi avoimessa tilassa. Mareksound ja Genelec olivat satsanneet vähän enemmän suljettuihin tiloihinsa, mutta Marekin molemmat setit; JBL ja BW, kuulostivat vähän kireiltää yläpäästä, assät ja pellit sihahtelivat vähän ikävästi. Genelecin huone oli ylivoimaisesti parhain ja 8351 oli saatu soimaan reippaan huonekorjauksen avulla aika hyvin, ehdottomasti paras demo. Kefin Bladet kuulostivat kuin joku teini olisi säätänyt subbarin kohdilleen, muuten kiinostava kajari.

Hauskaa oli, mutta ehdottomasti omat huoneet hifimessuille!