Haastattelu (interview also in English) ja keikkaraportti – Steve Vai – The Circus, 23.10.2012

Steve Vai – Vaibrations

The Story of Light -kiertueen Helsingin keikan tunnelmia, värien räiskyntää ja vielä kaiken lisäksi itse virtuoosin haastattelu. Halkaisimme atomeja sekä keskustelimme monitaituri Steve Vain kanssa muun muassa esiintymisestä, maailmankaikkeuden äänestä, klassisesta musiikista ja kirjallisuudesta.

Kitarajumala Steve Vai toi The Story of Light -kiertueensa Helsinkiin. Musiikkia ja elämyksiä tuli saatua koko rahan edestä pääkeikan kestäessä reippaat kaksi ja puoli tuntia. Ilta tuntui iloisena räiskyvältä karnevaalilta, jonka ainesosina olivat kompleksinen, mutta vaivattoman näköinen kitarataiturointi, moni-ilmeinen lavaesiintyminen sekä rautainen taustabändi sähköharpun kera.

Erinomaista, luihin ja ytimiin tärähtävää musiikkia, puhuvia pääkalloja, yleisön kanssa biisin sävellystä, hauskoja esiintymisasuja valoineen...

Keikkaa seuratessa tuli mieleen, että Steve Vain ja kumppanien spektaakkeli sopisi erinomaisesti myös esimerkiksi Musiikkitalon ison salin amfiteatterin kaltaiseen paikkaan, jossa väki istuu ja saa hartaana nautiskella jokaisesta yksityiskohdasta musiikin velloessa messiaanisena yleisön ympärillä. Kyse kun on sekä visuaaleista että ääniaalloista.

"Ilta tuntui iloisena
räiskyvältä karnevaalilta."

Keikalta tuli lähdettyä kotiin iloisin mielin. Ja minulla olikin kahmalokaupalla syitä tyytyväisyyteen, sillä oma Steve Vai -rupeamani alkoi jo päivällä haastattelun muodossa. Keskustelu oli todella kiintoisa, joten olkaapa hyvät, seuraavana haastattelu. The English interview is at the bottom of the page.

Haastattelussa Steve Vai

Sait juuri päätökseen The Story of Light -kiertueen Amerikan osuuden ja aloitit juuri Euroopan kiertueen. Miten kiertue on mennyt, mitään uusia huomioita?

"No, tiedäthän, kun löydät sen asian, jonka tekeminen innostaa sinua eniten... Ja teet musiikkia tai taidetta joka on sinulle hyvin tärkeää ja innostavaa. Etkä yritä kyseenalaistaa yleisöäsi tai yritä tehdä taidetta vain tietyntyyppiselle yleisölle. Sinä vain teet parhaasi. Yleisö kyllä saapuu paikalle, niin se on kaikkien kohdalla. Joskus yleisöä on vähän, joskus todella paljon – riippuen siitä, miten helposti taiteesi tavoittaa yleisön.

Joten, olen ollut hyvin onnekas siinä, että tekemälläni musiikilla on jonkinlainen yleisö. Kuten kuka tahansa pitkän linjan artisti, joka jatkaa musiikin tekemistä ja keikkailua pitkään.. Jos pidät siitä musiikista, sinulle tapaa muodostua mielessäsi henkilökohtaisen tuntuinen suhde siihen artistiin. Ja sellainen artisti on onnekas. Voin kiertää ympäri maailmaa ja yleisö tulee kaikkialla minua katsomaan. Se ei ole Elton Johnin yleisö, tiedäthän, mutta he ovat hyvin intohimoisia ja me ymmärrämme toisiamme. Tiedätkö, mitä tarkoitan?

Ja yksi asia, joka on minulle selviämässä tämän kiertueen aikana... Minusta tuntui aiemmin siltä, että ihmiset tulivat keikoilleni vain siksi, ettei heillä ollut parempaakaan tekemistä. Ja etteivät he tunteneet musiikkiani paljoakaan, mutta halusivat vain nähdä, tiedäthän, tämän tyypin, joka on kuulemma tosi hyvä kitaristi. Mutta olen tällä kiertueella huomannut hyvin läheisesti, että keikoille tulleet ihmiset ovat seuranneet musiikkiani kauan ja pitävät siitä. Ja se on kaunis asia, se on jotain, josta olen kiitollinen joka päivä."

Philip Bynoe ja Deborah Henson-Conant

The Story of Light on erinomainen levy, se tuntuu elävän ja muuttuvan päivän ja fiiliksien mukaan. Mitä itse pidät levystä nyt?

"Oi, rakastan sitä, minä todellakin pidän siitä! Koska teen kaiken itse, sävellän, äänitän ja miksaan, kuulen levyltä myöhemmin osia, jotka saavat ajattelemaan: ”Wow, tiedätkös, ehkä tähän olisi tarvittu lisää bassoa... ehkä minun olisi pitänyt...”. Tuollaista, mutta nuo ovat suhteellisen merkityksettömiä asioita.

Minut tekee onnelliseksi se, aina jokaisen levyni kanssa, että kun saan sen päätökseen, tunnen sydämessäni sen olevan valmis ja osuneen täysin nappiin. Jokaisessa kappaleessa, jonka äänitän, pitää olla jotain joka todella ilostuttaa minua, tiedäthän, jotain, joka saa ajattelemaan: ”Noin, siinä on jotain erilaista.” ”Ja tässä pikkuisen kehitystä.”. Niissä täytyy olla jotain, joka vain koskettaa minua, ja uskon sen olevan tärkeää artistille. Lisäksi minä tykkään kuunnella musiikkiani. On hyvä, että artistina pidät siitä, mitä teet. Tiedätkö, minusta tuntuu pahalta näiden tyyppien puolesta, jotka vihaavat kaikkea mitä tekevät, eivätkä koskaan enää kuuntele teoksiaan – ja niitä myydään miljoonia. Tarkoitan, että olen itsekriittinen, mutta minä myös rakastan musiikkia ja pidän musiikistani!

Et voi koskaan tietää mitä fanit ajattelevat jostain, kun sitä on vasta tekemässä. Mutta tiedän, että jos siinä on jotain minua innostavaa, tulee siinä olemaan jotain, josta hekin pitävät. Ja olen erittäin tyytyväinen levyni saamasta vastaanotosta. Luen asioita, en tosin etsimällä etsi arvosteluja, mutta olen nähnyt juttuja ja juttelen ihmisten kanssa, jotka todellakin pitävät levystäni, se on hyvä."

Olet janonnut tietoa koko elämäsi, olet tutustunut eri uskontosuuntauksiin ja filosofioihin. Voisitko kertoa muutaman kirjan, jotka ovat todella auttaneet sinua selventämään näkemyksiäsi?

"Oi, niitä on ollut niin monia. Yksi ensimmäisistä kirjoista joka todella muutti näkemystäni elämästä... Olin nuori mies ja minulla oli menossa hyvin hankala vaihe. Olin 20 - 21 -vuotias ja olin erittäin masentunut. Ja tiedätkö, masennus on jännä juttu, et pysty kunnolla ymmärtämään sitä edes silloin kun olet itse sen kaiken keskellä. Tunnet olevasi yksin ja sinusta tuntuu että olet tulossa hulluksi.

Olin hyvin pimeässä paikassa, niin sanoakseni, ja kaipasin jotain. Asiat menevät joskus niin, että sinut täytyy riisua ihan vereslihalle, haavoittuvimmillesi, pimeimpään nurkkaasi, että pystyt luopumaan egostasi. Koska kaikki ne yksinkertaiset henkiset totuudet pystyy kuulemaan, mutta niitä ei pysty ymmärtämään, jos ego on tiellä. En tokikaan väitä, että minä olisin voittanut egoni, en todellakaan.

Mutta olin tuollaisessa tilanteessa, ja yksi ensimmäisistä lukemistani kirjoista oli U. S. Andersenin ”The Magic in Your Mind”. Se oli suorastaan ilmiömäinen, sillä se oli ensimmäinen lukemani kirja, joka sai minut ymmärtämään, että mieli ja tajunta ovat erillisiä. Että tajunta on ääretön ja mieli on väline, jolla tuo ääretön ilmaisee itseään rajatussa tilassa. Mutta me jäämme jumiin mielemme syövereihin, tiedäthän, ajatustemme kohinaan ja meistä tulee meidän ajatuksemme. Ja silloin tietoisuuden ja mielen väliin ei jää mitään ja... tuo kuulostaa todella... No, ei sekoiteta ajatuksia enempää. Mutta kuitenkin, se kirja oli minulle hyvin tärkeä.

Yksi seuraavista lukemistani kirjoista oli hämmästyttävän hieno Swami Vishnu-devanandan ”The Complete Illustrated Book of Yoga”. Silloin tutustuin ensimmäistä kertaa kasvissyöntiin ja meditaatioon. Hollywoodissa oli aiemmin upea kirjakauppa nimeltään ”Bodhi Tree”, josta löytyi ihan kaikki esoteeriset kirjat kaikenlaisista eri uskontojen suuntauksista. Kaikkea kristinuskosta buddhalaisuuteen, mustaan magiaan ja ihan kaikkeen. Minä käytännössä asuin siellä, nuo ovat niitä ainoita kirjoja joita luen, tähän päivään saakka. Tuota minä luen.

Ja kun ymmärryksesi muuttuu, ja kun näkökulmasi muuttuu... Tai pitäisi sanoa, että kun näkökulmasi muuttuu, muuttuu myös se, mitä luet. Tiedätkö. Voin palata takaisin sen vanhan ääreen, jonka kumma kyllä tein 30 vuoden jälkeen. Luin uudelleen U. S. Andersonin kirjan ”The Magic in Your Mind”, ja se tuntui ihan toisenlaiselta kirjalta. Ja jos luen sen 20 vuoden kuluttua, se tuntuisi taas ihan erilaiselta. Mutta Huckleberry Finnin seikkailut pysyvät aina samoina. Ymmärrätkö? (nauraa)"

Kuunteletko musiikkia koko ajan, vai onko päiviä, jolloin kaipaat hiljaisuutta, vai...?

"Sanotaanko, että aina joskus löytyy aikaa musiikin kuunteluun, yleensä minulla ei paljon aikaa ole. Ja silloinkin, kun minulla on aikaa musiikin kuunteluun, kuuntelen äänikirjoja mainitsemastani suunnasta. Listalta löytyy Echart Tolle ja Dr. Wayne Dyer ja hänen hieno kirjansa ”A Course in Miracles”. Kuuntelen kaikkea tuollaista.

Mutta silloin kun kuuntelen musiikkia... sitä on laidasta laitaan. Minulla on iPhonessani mukana musiikkia, ja jos vilkaiset sinne, niin en koskaan mene minnekään ilman Tom Waitsin koko tuotantoa. Tai Zappaa, tai Devin Townsendiä, pidän hänen musiikistaan. Jälkikasvuni, kaksi poikaa iältään 20 ja 23, on vuosien mittaan pitänyt minut perillä kaikesta nykyaikaisesta musiikista. Joten kuuntelen kaikenmoista. Pidän myös nykyaikaisesta klassisesta musiikista."

Veikkaan, että Frank Zappa on sinulle suuri vaikuttaja mitä tulee moderniin klassiseen musiikkiin, mutta kertoisitko muita säveltäjiä, jotka ovat tehneet sinuun vaikutuksen?

"En ole mikään suuri fani mitä tulee perinteiseen klassiseen musiikkiin, esimerkiksi renessanssi, barokki ja romantiikan aika. Joitain tosin löytyy romantiikan ajalta, olen suuri Mahlerin fani ja Ravel, pidän Ravelista. Mutta tosissaan, pidän nykyaikaisesta klassisesta musiikista ja säveltäjistä kuten Ligeti, Berio, Xenakis, Stravinsky ja Varése. Sitten on tämä mies, joka toimi New Yorkin filharmonisessa orkesterissa, hänen nimensä on Magnus Lindberg [toim. huom. suomalainen säveltäjä ja pianisti] ja hän on friikki. Nämä kaikki miehet ovat ihan friikkejä, tiedäthän. Heidän ajatuksensa ja heidän luovuutensa on täysin toisella tasolla. He ovat kuin miehiä, jotka keksivät sähkön, tiedätkö? Mutta musiikillisesti. Ja he ovat vain niin nerokkaita. Mutta sanoisin, että Stravinskyllä oli suurin muna. (nauraa)"

Suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että musiikki on meille hyvin tärkeää, mutta syy siihen tuntuu olevan hämärän peitossa. Mikä on mielestäsi musiikin tarkoitus ja mistä musiikki tulee?

"Ajattelisin, että se vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Mutta minä näen sen näin... eikä tällä ole välttämättä mitään kunnon pohjaa. Mutta kaikki on värähtelyä. Kaikki on värähtelyn tuotosta. Jos katsot tätä pöytää, sen musta väri näyttää mustalta, koska se värähtelee tietyllä taajuudella. Ja jos mennään syvemmälle, se pöytä koostuu atomeista, jotka ovat kuin pieniä aurinkokuntia värähtelyllisesti. Ja atomin sisältä löytyy asioita, joita sanotaan elektroneiksi ja protoneiksi, eikä atomilla ole käytännössä pintaa ollenkaan. Tässä puhutaan kvanttimekaniikasta.

Atomia läheltä katsoessa huomaa, ettei sillä ei ole pintaa, vaan se muodostuu lukemattomista osista, joiden välillä on tyhjää. Ja jos katsot vielä lähemmäs ja vilkaiset elektronin tai protonin sisään, löydät osia, joita kutsutaan kvarkeiksi. Taas sama juttu, ei pintaa, ainoastaan tyhjää tilaa. Ja jos katsot maailmankaikkeutta ja aurinkokuntaa, niiden rakenne on samankaltainen kuin atomilla.

Jos voisit kuulla värähtelyt, sen äänen, joka tulee kuusta kun se kiertää maan ympäri... Koska se on kiertoliikettä, ja värähtelyä nuotin tapaan. Ja sitten taas maa kiertämässä aurinkoa - se kaikki on värähtelyä. Kaikki on musiikkia. Koska se on värähtelyä. Meillä on vain hyvin, hyvin kapea-alainen kyky nähdä ja kuulla värähtelyjä. Ihmisen aistit ovat valtavan rajoittuneet. Tiedäthän, ei ihmisen tietoisuus, vaan ihmisen aistit, fyysiset aistit.

Kun kuulemme musiikkia, se uskoakseni resonoi meidän sisäisen tietoisuutemme kanssa, koska se on kuultavissa olevaa värähtelyä, jota yhdistelemällä luodaan rajaton määrä ääniä. Joten se resonoi kanssamme. Ja se, millainen musiikki resonoi voimakkaimmin riippuu siitä, millainen luonne meistä itse kullakin on. Ja se on yksi elämän kauniista asioista. Niin paljon valinnanvaraa. Tiedätkö, suoranainen runsaudensarvi. Sinulla on myös oikeus nauttia mistä tahansa haluat, sekä oikeus olla kuuntelematta sellaista, mitä et tahdo. Silloin kun ajatellaan: ”Minä pidän tästä, joten tämä on paras.”, niin silloin tulee ego kehiin ja tuollaisesta ajattelusta saa syntynsä myös sellaiset paskat asiat kuten sodat."

Sinun valmistautumistavoistasi äänityssessioihin ja keikoille on paljon tarinoita, esimerkiksi teltassa meditoimisesta. Käytätkö vieläkin erikoisia valmistautumistapoja?

"En usko, että valmistautumistapani ovat yhtään sen epätavallisempia kuin kenenkään muunkaan, onhan niitä huhuja, mutta... Normaalisti aloitan rutiinini puolisentoista tuntia ennen showta. Aluksi saan pienen käsihieronnan, sitten on vuorossa vähän fyysistä treeniä ja seuraavaksi harjoittelen soittoa, käyn kitarat läpi ja lämmittelen ja sitten vielä meditoin hetkisen.

Meditointitapani on se, että istun hiljaa ja mietin tulevaa keikkaa, projisoin itseni siihen sisään ja näen itseni parhaana viihdyttäjänä mihin pystyn. Ja näen itseni saamassa yhteyden kaikkiin ja minut itseni olemassa yhtä musiikin kanssa. Ja tuo onkin ollut minun haasteeni, yksi isoimmista asioista elämässäni, joita pyrin kehittämään. Päästä yhä lähemmäs ja lähemmäs musiikkia. Ja antaa itsestäni vielä enemmän fyysisesti, henkisesti ja sielullisesti siihen, mitä soitan. Henkisesti siksi, koska mielen täytyy olla keskittynyt siihen, mitä teet, sen täytyy päästä nuotin sisään, tulla yhdeksi nuotin kanssa.

Sielullisesti siksi, koska... Tässä päästään siihen, kun kysyit musiikin alkuperää. En koskaan väittäisi että tiedän, mutta minulla on pieni aavistus. Uskon, että se tulee siitä puhtaasta tietoisuudesta, joka on meissä kaikissa. Ja sitä on vain yksi, tiedätkö, ja se ilmaisee itseään lukemattomin tavoin – kaiken kautta, kaikkien kautta, kaikkien luovuuden kautta. Ja luova teko voi olla se, kun teet näitä kysymyksiä, se ei ole yhtään sen vähäisempi asia kuin se, kun minä teen musiikkia, tai mitä Stravinsky teki, tai mitä siivooja tekee täällä keikan jälkeen. Ymmärrätkö? Se on kaikki yhtä tärkeää.

Joten, henkinen panokseni ennen keikkaa on pyrkiä olemaan osa tuota puhdasta yhteyttä ja tuntea siitä kiitollisuutta. Fyysinen panos on tietenkin soittaminen, mutta myös musiikillisen esiintymiseni yhdistäminen fyysisiin asentoihini. Tiedätkö mitä tarkoitan? Minä haluan ruumiinkieleni heijastavan sitä, mitä soitan, lopputuloksen saattaessa näyttää aika erikoiselta kun ilmehdin hassusti ja no, tiedäthän, saatan vääntyillä omituisesti ja sellaista. Mutta minä todella nautin siitä. Tuollaisia ajattelen ennen keikkaa ja sitten pääsen sopivaan mielenlaatuun."

Ja välillä ennen keikkaa, soundcheckin aikana saatat jo päätyä tekemään uutta musiikkia.

"Kyllä, soundcheckit ovat hauskoja, koska aina välillä me vain improvisoimme. Sieltä putkahtaa ulos mitä milloinkin."

Hyvää soundcheckiä ja hienoa keikkaa!

"Kiitos!"

Interview with Steve Vai

You just finished the USA part of The Story of Light tour and began the European part. How has it been, any new discoveries?

"Well, you know, when you find what it is that's most exciting to you to do... And you make the music or you make the art that's really important to you and very exciting. And you don't try to second guess your audience, and you don't try to make the art for a particular type of an audience. You just do your best. The audience will come, and it's like that for everybody. Sometimes it's a small audience, sometimes it's a really big audience – based on the accessibility of what you do.

So, I've been really fortunate that the kind of music that I like to make has some kind of an audience. Like any artist that sticks around for a long time and keeps releasing music and touring... If you like that music, you tend to develop a personal kind of a relationship in your mind with the artist. And that's a lucky artist. I can tour the entire world and there's an audience that comes to see me. It's not Elton John's audience, you know, but it's a very passionate group of people and we get each other. You know what I mean?

And the thing that's dawning on me on this tour... I always felt that the people that came to the shows just didn't have anything better to do. And they didn't really know the music, but they just wanted to see, you know, this guy who's supposed to be a great guitar player. But I noticed very intimately on this tour that the people that come to the show have been following the music for a long time and they like the music. And that's a beautiful thing for me, it's something that I give gratitude for every day."

The Story of Light is a superb album, it seems to live and change depending on the day and the mood one is in. How do you like the album now?

"Oh, I love it, I really like it! I mean, because I write it, I record it, I mix it, I do everything, there are elements that I hear later and I think ”Wow, you know, maybe that could have used more bass... maybe I should of...” You know, but these are just relatively inconsequential things.

The thing that I'm really happy about – and I feel this way with all my records – is that when I finish something, in my heart it's done and I've hit the mark. Every song I record, there needs to be something in it that really lights me up, you know, that makes me feel ”OK, that's different for you.” ”This is a little bit of an evolution.”. There has to be something in it that just touches me, and that's important for an artist, I think. And I like listening to it. I think it's good when you're an artist and you like what you do. You know, I feel so bad for these guys that hate everything they do, and they never listen to it again and it sells millions of copies. I mean, I'm critical, but I'm also a music lover and I like my music!

And you never know sometimes what your fans might think of something when you're doing it. But I know that if there's something in it that excites me, there's going to be something in it that they like. And I'm really happy with the response to this record. I'm reading things, I mean I don't seek out reviews, but I'm seeing things and I'm talking to people and they really like it, that's good."

You've been a seeker all your life, you've studied different religions and philosophies. Can you mention few books that really helped to clarify your thinking?

"Oh, there has been so many. One of the first books I ever read that really changed my perspective on life... I was a young man, I was going through a very difficult time. I was like 20 – 21 and I was very depressed, you know. And you know, depression is an odd thing, you don't really understand it even when you're going through it. And you think you're alone and you think you're losing your mind.

What I was feeling was just a very dark night of the soul, so to speak, and I needed something. What happens is sometimes you got to be stripped down to your most open nerve, your most vulnerable, your most darkest place - in order to surrender your ego. Because those simple spiritual truths can be heard, but they can't be understood if your ego is in the way. And not to say that I think I have conquered my ego, not by any stretch of imagination.

But I was in a place back then, and one of the first books I read was this book called ”The Magic in Your Mind” by U. S. Andersen. It was a phenomenal book because it was the first thing that I ever read that made me understand that there's something separate between the mind and the consciousness. That the consciousness is infinite, and mind is a tool for the infinite to express itself in the finite. But we get caught in the mind, you know, we get caught in the noise of our thoughts and we become our thoughts. And there's no space between the consciousness and the mind and... that sounds very... not to confuse things. But anyway, that book was very important.

Then one of the next books I read was this very amazing book called ”The Complete Illustrated Book of Yoga” by Swami Vishnu-devananda. That was when I first discovered vegetarianism and meditation. There was this amazing bookstore in Hollywood called the ”Bodhi Tree” where you could go, and they had every kind of esoteric book on every kind of path on every kind of religion. Everything from Christianity to Buddhism to black magic to everything. And I lived in that place, those are the only books I ever read and it's still to this day. That's the stuff I read.

And as your understanding changes, and your perspective changes... Or I should say as your perspective changes, what you read changes. You know. So I can go back, which oddly enough I did after 30 years. I went back and I read the U. S. Anderson book ”The Magic in Your Mind” and it was a completely different book. And if I read it in 20 years from now, it'll be a completely different book. But ”Huckleberry Finn” will always be the same. You know what I mean? (laughs)"

Do you listen to music all the time, or are there days when you prefer silence, or...?

"Well, there are times when I get time to listen to music, I don't usually get a lot of time. And even when I have time to listen to music, I listen to audio books in the same field. I have Eckhart Tolle, and Dr. Wayne Dyer and his great ”A Course in Miracles”. I listen to that kind of stuff.

But when I listen to music... it's pretty varied. In my iPhone I have the music I take with me, and if you look in it, I never go any place without Tom Waits and his entire catalog. Or Zappa, or Devin Townsend, I like his music. My kids, who are two boys, they are 20 and 23, have through the years kept me updated on all the contemporary music. So it's pretty diverse what I listen to. I like contemporary classical music too."

I bet Frank Zappa is a big influence when it comes to modern classical music, but who are some of the other composers that have influenced you?

"I'm not a big fan of traditional classical music such as Renaissance, Baroque or Romantic. There are some in the Romantic period, I'm a huge fan of Mahler and Ravel, I like some Ravel. But really, I like contemporary classical music, composers like Ligeti, Berio, Xenakis, Stravinsky and Varése. And there's this guy who ran the New York Philharmonic, his name is Magnus Lindberg and he's a freak. These guys are freaks, you know what I mean. Their thoughts, their creativity is just on a different level. These are guys like the ones who invented electricity, do you know what I mean? But musically. And they're all just so brilliant. But I think probably Stravinsky had the biggest dick. (laughs)"

So, most people agree that music is really important to us, but the reason why seems to elude us. What do you think is the purpose of music and where does music come from?

"I think it probably affects people differently. But the way I look at it is like this... and this may have no sound reasoning to it. But everything is a vibration. Everything is a product of a vibration. If you look at this table here, the color black looks black because it's resonating out of a particular vibration. And if you dig down into the table you'll find it's made of atoms, which are really just like little solar systems in vibration. And inside of the atom are these things called electrons and protons, and there's really nothing as a surface of an atom. This is quantum physics.

If you get really close to an atom, you'll find out that there's no surface, it's made of this tremendous amount of particles that have nothing but space in between them. And then if you get close to them and you break open one electron or proton, you'll find out there are things called quarks. It's the same kind of thing, there's no surface, it's just space. And if you take a macrocosmic view and you look at the solar system, it's the same formation as in an atom.

If you'd be able to hear the vibrations, the sound that the Moon makes when it revolves around the Earth... Because it is a cycle, and it is a vibration, just like a note. And if you take the Earth revolving around the Sun - it's all just vibrations. Everything is music. Because it's all vibrations. We just have a very, very small scope of being able to see and hear vibrations. I mean the human senses are extraordinarily limited. You know, not the human consciousness, the human senses, the physical senses.

When we hear music I think it resonates with our inner consciousness, because it's audible vibrations that are being combined in a particular way to create an infinite myriad of sounds. So it just resonates with us. And according to the kind of personality we are, we resonate more strongly with different kinds of music. And that's one of the beauties of life. There's so much variety to choose from. You know, it's a plethora of options. And you have the right to enjoy anything you want, and to not embrace something that you don't want. It's when you start thinking ”This is what I like so this is the best”, that's, you know, that's the ego, and that turns into shit like wars."

There have been a lot of stories about your methods for preparing for recording sessions or live shows, meditating in a tent for example. Do you still use different methods for preparation?

"I don't really think my methods are any more unorthodox than anybody else's, I mean there's a lot of rumors, but... What I usually do is I get my routine going about an hour and half before the show. And first I get a little hand massage and then I do just a little workout and then I practice a little bit, I go through my guitars and I warm up and then I take a moment and I meditate.

The way I meditate is, I sit quietly and I think about the show that's coming up and I project myself into it and I see myself being the best entertainer I can be. And I see myself connecting with everybody, I see myself becoming one with the music. And that's been my quest, that's one of the major parts of my life that I'm working on. To become closer and closer with the music. And to be more invested physically, mentally and spiritually in what I'm playing. Mentally because the mind needs to be focused on what you're doing, it needs to get into the note, you have to become the note.

Spiritually because... That's where you asked me before where does the music come from, I would never tell you that I know, but I have a sneaking suspicion. I think that comes from that pure consciousness that resides in all of us. And there's only one of it, you know, and it just expresses itself in an infinite amount of ways - through everything, through everybody, through everybody's creative act. And creative act could be what you're doing when you're writing these questions, it's no less valid than what I do when I'm writing a song, or Stravinsky does, or the guy that is going to have to clean up this place when we're done. You know what I mean? It's all extremely valid and equal.

So, my spiritual investment in a performance is feeling gratitude and trying to be a part of that pure connection. And the physical is the playing, but also melding my performance of the notes into the physical shapes I take. You know what I mean? I like to have my body language reflect what I am playing, and as a result it can look kinda bizarre because I make funny faces and you know, I mean, I might twist a little weird or something like that. But I really enjoy it. So that's what I think about before I go on and then you get into a mindspace."

And before the performance, in the sound check, you might end up creating new music too.

"Yeah, the sound checks are fun because sometimes we just improvise. Whatever comes out, comes out."

I hope you have a good sound check and a great gig today!

"Thank you!"

Teksti: 
Kuvat: 
Satu Jäske
Tagit: