Festariraportti – Sonisphere 2014 – Hietaniemen uimaranta 28.5.2014

Metallia hyisessä suvessa – Sonisphere 2014

Suomen suvi on lyhyt, mutta vähäluminen. Sanonta piti hyvin paikkansa Sonispheren päättäneessä kuusiasteisessa sulosäässä, sillä vaikka hengitys höyrysi, niin vesisade ei muuttunut lumeksi. Nyt löytyisi tekstiä, kuvia ja videota Metallican ympärille rakennetusta festivaalista ilman ääriolosuhteita, olkaatten hyvät.

Ei uskoisi, että Sonispherestä on alle kaksi viikkoa, sen verran talvisen kalsea fiilis siellä oli. Mutta ei se mitään, kylmään tottunut festivaaliyleisö ilmestyi kuitenkin paikalle 28 000 hytisevän sielun voimin. Minä kiittelin kaukokatseisuuttani festareiden tyyliin sopivan Varusteleka-vaatetuksen sisuksissa kuivana pysyen, vaikka pipon ja hanskat olinkin jättänyt kotiin. Kuka semmoisia nyt toukokuun lopulla? Heh.

”Arvon musiikkitoimittaja, eikös sinne lähdetty musiikkia kuuntelemaan?”

Mentiin, mentiin, mutta kun Danzig-setä Glen liukastuu keikkansa alussa pyllylleen, Slayer-setä Tom Araya lämmittelee käsiään koko setin ajan ja Metallica-setä James Hetfield pyytelee anteeksi kohmeisia sormiaan soolon jälkeen, niin kyllä silloin saa jo säätilaankin keskittyä. Säiden jumalat koittivat myös lennättää isoa ja painavaa No Smoking -kylttiä lavalta yleisöön, mutta ylisuuren frisbeen lento jäi onneksi lyhyeksi.

Illan loppuhuipentuman, Metallica-encorebiisi Seek & Destroyn aikana yleisön niskaan tiputettiin aimo kasa mustia palloja lavarakenteiden yläosassa olevista verkkosäkeistä, mutta tuokin sai jännitysnäytelmän muotoja kylmästä sateesta nihkeytyneiden kassien ja pallojen ansiosta. Vähän mietitytti, että tipahtaako pallokassien rinnalle roikkumaan myös niitä ravistellut mies, mutta urhean raatajan ote piti ja kaikki pallot tippuivat lopulta yleisön sekaan.

Joten hei, me selvittiin! Musiikillisesta puolesta olivat vastuussa Gojira, Ghost, Mastodon, Danzig, Slayer ja Metallica. Alkupuolella oli jos jonkinmoista teknistä ongelmaa, joiden aiheuttamien aikatauluviivästysten vuoksi taisivat Gojiran ja Ghostin setit pätketä lyhyiksi. Mastodonin keikan aikana oli ongelmia niin mikkien, skittojen kuin välillä rumpujen taustanauhojen kanssa. Ensimmäiset bändit onnistuivat kuitenkin lämmittelemisessään ja satunnaisen tihkusateen valelema yleisö kasvatti päälukuaan tasaiseen tahtiin, vaikka eivät ehkä ihan hurjimpiin metallimenoihin innostuneetkaan.

Sää kylmeni, tunnelma tiivistyi ja kertakäyttösadetakkien prosentuaalinen määrä kasvoi kasvamistaan isompien nimien lähestyessä. Danzigin lesoilu ja Slayerin jytke saivat yleisön lämpiämään ja lopulta illan kohokohdan, Metallican lavalle saapuminen yllytti väen ulvahtelemaan jo vallan kelvollisesti. Taivaskin aukeni – ja poutaantui vasta tasan tarkkaan Metallican keikan loppuessa – kun Metallica avasi hanat saapuessaan esittämään yleisön valitseman settilistan.

Ghost-yhtyeen Papa Emeritus

Metallica on varma viihdyttäjä ja James Hetfield toimi hienosti lämpimänä illan isäntänä. Sitä tunsi ääriolosuhteissa kituuttamisen olleen kaiken sen arvoista kun James Hetfield tulee lavan heppoisesta suojasta vesisateeseen esiintymään litimärän Metallica-perheensä keskelle. Kyllähän se karmiva keli vaikutti yleisön lisäksi paikoin myös esiintyjien suorituksiin, mutta ei se yleisöä haitannut, sillä tuossa vaiheessa oli tunnelma jo sen verran korkealla.

Uusi, mukaan settilistaan ujutettu Lords of Summer jäi vähän orvoksi tuon rautaisen hittikimaran keskellä, mutta yleisön mukaan äänestämä liveharvinaisuus The Frayed Ends of Sanity toimi hyvin, vaikka ei nyt mitään eeppisiä mittoja saavuttanutkaan.

Kovimpaan vauhtiin Metallica pääsi hidastempoisemmissa biiseissä, itselleni messevimpien hetkien ollessa The Unforgiven, Fade to Black, Orion ja Nothing Else Matters. Varsinaisen setin päättänyt Enter Sandman (encoretauko tuntui vähän hassulta settilistan ollessa jo tiedossa) ja illan viimeinen kappale Seek & Destroy antoivat pienelle ihmislapselle myös mukavasti jytäenergioita. Toimivien klassikoiden kuuleminen pimeässä ja sateisessa Hietsussa valo- ja lasershown kera oli juhlava kokemus.

Live Nationin järjestämä Sonisphere 2014 oli kaiken kaikkiaan kokemisen arvoinen setti, vaikka säiden jumalat eivät Sonispherestä näytä aina tykkäävän.

Metallican settilista:

Ennio Morricone – The Ecstasy of Gold

Battery
Master of Puppets
Welcome Home (Sanitarium)
Ride the Lightning
The Unforgiven
Lords of Summer
...And Justice for All
Sad but True
Fade to Black
Orion
One
For Whom the Bell Tolls
Blackened
Nothing Else Matters
Enter Sandman

Encore:
The Frayed Ends of Sanity
Whiskey in the Jar
Seek & Destroy

Jos Helsingissä esitetty setti kiinnostaa enemmänkin, niin kappaleet pääsee ostamaan täältä:
talli.ca/LiveMetHelsinki2014

Näistä MetallicaTV:n videoista löytyy Metallican lämmittelyä, soundcheckiä ja muuta keikkaa edeltävää touhailua (ampiaisen kera) sekä itse keikkaesiintymistä Suomesta, Ruotista ja Norjasta:

Metallica: Enter Sandman (MetOnTour – Helsinki, Finland – 2014)

Metallica: Blackened & Nothing Else Matters (MetOnTour – Stockholm, Sweden – 2014)

Metallica: Fade to Black & For Whom the Bell Tolls (MetOnTour – Oslo, Norway – 2014)

Teksti: 
Kuvat: 
Satu Jäske
Tagit: